Luontokuvaaja Eeva-Liisa Sepponen löysi Merenkurkusta pesän mukana puusta pudonneen suurikokoisen kotkanpojan, joka oli nälkiintynyt ja henkitoreissaan. Emolinnut eivät osanneet ruokkia sitä, koska aluskasvillisuus oli tiheää.

Poikanen vietiin ensin kotkatutkija Juhani Koivusaaren johdolla lähellä olevalle avoimelle rannalle, jossa emojen toivottiin voivan ruokkia sitä. Näin ei kuitenkaan käynyt, joten Eeva-Liisa otti poikasen tilapäisesti mökilleen hoivattavaksi. Siellä kotkanpoika sai syötäväkseen muun muassa paikallisen kalastajan lahjoittamaa Merenkurkun villilohta!

Parin päivän kotihoidon ja rapsuttelun jälkeen kotka päätyi Pohjanmaan villieläinhoitolaan, jossa se vähitellen vahvistui ja lihoi normaaleihin mittoihin.

Koska oli selvää, ettei kotkapojasta olisi tullut hoitolassa villieläintä, tuli mieleen ajatus viedä se johonkin suunnilleen samankokoisen toisen poitsun seuraksi oikeaan, vaikkakin sille vieraaseen pesään.

Tarkastuskierroksen tilastoista löytyikin useita sopivia pesäkandidaatteja, joista eräälle kotkakonkari Timo Lummen poika Aki kiipesi kotka repussaan. Aki laski orpopojan varovasti pesään siellä sähisevän poitsun seuraksi.

Muutaman päivän jälkeen kiipeilyoperaatio toistettiin – haluttiin nähdä, miten sijoitus oli onnistunut. Ja olihan se, rengastetut pojat olivat sovussa keskenään, ja entinen orpopoika sähäkämpi kuin pesän alkuperäinen asukas!

Sijoituksen yhteydessä pesälle jätettin tuliaisina pari kiloa tuoretta kalaa – se satsi oli kokonaisuudessaan jo hävinnyt, mistä päättelimme, että emolinnut olivat käyneet paikalla. Uskomme, että aikuiset ovat hyväksyneet kasvatin omakseen, ja oletettavasti molemmat nuorukaiset pääsevät vielä siivilleenkin.

Tämän tapaisesta operaatiosta ei liene kovin montaa esimerkkiä kotkahistoriassa. Ainoa tiedetty on kotkarengastaja Seppo J. Ojalan Lapissa 1980-luvulla tekemä.

Joka tapauksessa jännitys oli kova ja testi rohkea, mutta tulos näytti sitäkin hienommalta: yksi nuori kotka saatiin pelastettua, vieläpä luontoon ja omille siivilleen, kun vaihtoehtona olisi ollut niskat nurin -menetelmä (eläinsuojelulain mukaan kelpo konsti) tai loppuelämä häkkiin teljettynä.

Teksti: Pekka Peura ja Timo Lumme
Kuva: Aki Lumme

merikotkamerikotkan poikanenorpo merikotka