Tupsukekomuurahainen on Suomen yleisin kekomuurahaislaji. Se varmistui lopullisesti, kun dosentti Jouni Sorvari sai koottua kansalaisten avulla toteutetun kekomuurahaiskeräyksen tulokset. Tavoitteena Itä-Suomen yliopiston hankkeessa oli la­jien levinneisyyden ja elinympäristöjen tarkempi selvittäminen. Tavallisten luonnossa liikku­jien myötä aineistoa kertyi enemmän kuin tutkijavoimin olisi ollut kerättävissä, ja mikä parasta, satunnaisesti valikoiduilta paikoilta. Tuhat kansalaista, mukana koululais- ja päiväkotiryhmiä, keräsi näytteitä yli 2 400 muurahaiskeosta.

Tutkimus- ja suojelumäärärahojen leikkaukset ovat osaltaan aiheuttaneet buumin, jossa tutkimusta tai suojelua tehdään yhä useammin maallikoita tai harrastajia osallistamalla. Aivan viime vuosina on kansalaisten avulla muun muassa koottu Suomen sieniatlasta ja kerätty näytteiksi puutiaisia sekä susien jätöksiä. Ympäristöpuolella kansaa on valjastettu mukaan vaikkapa niittyjen ja ketojen hoitoon, vieraslajien torjuntaan ja vesistökunnostusverkostoon. Keskisessä Suomessa mökkiläisiä ja opiskelijoita on ollut mukana jopa uppopuurakenteisiin perustuvan biologisen vesiensuojelumenetelmän testauksessa. Luonnossa viihtyvän ja siellä toimimaan tottuneen kansan taidot riittävät moneen, kunhan tutkiva taho miettii tarkkaan, minkälaiseen käyttöön kansalaisten keräämät näytteet tai talkootyö sopivat, ja ohjeistaa tekijät hyvin.

Jouni Sorvari on tyytyväinen kekomuurahaishankkeen tuloksiin: näytteet ja niiden mukana saadut paikka- ja elinympäristötiedot olivat laadukkaita, ja keräysaineistosta saatiin tieteellisesti merkittäviä tuloksia. Sorvarin vinkki keräystutkimusta aloittelevalle on, että hankkeesta tiedottaminen kannattaa ajoittaa esimerkiksi kesälomakauden alkuun. Kannattaa myös varautua suureen näytemäärään, ja antaa osallistujille yhteenveto keräyksen tuloksista. Näin kerääjäkin pääsee osalliseksi siitä innostavasta tunteesta, että näyte tuli osaksi jotain suurta.