VALO palaa, mutta onko luvassa valoisampia aikoja? Monesta suunnasta nousevan epävarmuuden ja turvattomuuden keskellä luonnonystävä hakee lohtua luonnosta. Missä sitä juuri nyt olisi tarjolla?

Ilmaston kuumenemisen ja luontokadon ikeessä hyvin konkreettinen toivoa ja tulevaisuuden uskoa lisäävä avaus on Luonnonmetsä-työryhmän raportti kansallispuistoverkoston kehittämiseksi. Sen keskiössä on hyvin perusteltu ehdotus kahdestatoista uudesta kansallispuistosta ja liki paristakymmenestä laajennuksesta nykyisiin puistoihin.

MUTTA raportti tarjoaa myös paljon muuta. Se kuvailee monipuolisesti kansallispuistojen aluetaloudellisia, terveys- ja hiilensidontahyötyjä, ja pöllyttää kiinnostavalla tavalla vanhoja käsityksiä siitä, millainen perustettavan kansallispuiston tulisi olla, minne se kannattaisi perustaa ja miten se voitaisiin budjetoida ja rahoittaa.

Perinteisen rahoituksen rinnalla käyttökelpoisilta kuulostavat esimerkiksi rahoitusmallit, jotka nojaavat kompensaatioihin ja ennallistamiseen.

SITRAN Megatrendit 2026 sisälsi painavan ajatuksen siitä että monen ison kehityskulun, kuten ympäristökriisin koettelemuksessa Suomen on korkea aika siirtyä reagoimisesta hyvin suunniteltuun tavoitteelliseen toimintaan. Viimeisin nuorisobarometri oli paljastanut, että nuorten tulevaisuususko on kovalla koetuksella. Yhteiskunnallisessa keskustelussa moni hyvä tavoite häilyy kohdevaloissa, mutta tie kohti tavoitteita on vasta puheen tasolla tai konkreettiset toimet ovat riittämättömiä.

Luonnonmetsä-työryhmän huolellisesti valmistelema, luontokatoa torjuva ja hiiltä sitova suojelualueverkosto viisaasti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti toteutettuna on juuri sitä mitä nyt tarvitaan. Kaikki ei tapahdu käden käänteessä, mutta tavoitteellisella työllä on mahdollisuus parantaa merkittävästi luontokadon torjunnan nykytilaa.

VÄESTÖN ikääntyminen, puolustusmenojen nousu ja heikko taloustilanne kiristävät Suomen taloutta, mutta ne eivät saa pysäyttää päättäväistä panostamista osaamiseen ja koulutukseen, hyvinvointivaltion kehittämiseen, demokratian vahvistamiseen ja ympäristökriisien ja luontokadon torjuntaan sekä kestävään kehitykseen – muuten Suomi hukkaa polkunsa parempaan tulevaisuuteen.

Tarvitaan lisää kansallispuistoehdotuksen kaltaisia yhteiskunnallisia innovaatioita, ja niille päättäväisiä poliittisia toteuttajia.