Kesän hellepäivät tekivät tehtävänsä. Maaperä on rutikuiva ja pohjavesi alhaalla koko maassa. Kökarissa lomaillessa maisema oli kallioisilla paikoilla huolestuttavan syksyinen. Koivut olivat vaihtaneet syysasuun ja tiputtelivat kellastuneita lehtiään.

Eihän sen näin pitäisi olla. Oli pakko kysyä Luke:n tutkija Tatu Hokkaselta.

”Lehtien kellastuminen ja variseminen ovat koivun selviytymiskeino pitkäkestoista kuivuutta vastaan”, Hokkanen rauhoittelee.

Huolta hälventää myös se, että koivun siemensato on kolmen surkean vuoden jälkeen vihdoin hyvä.

Keväällä pihapiirien avoimilla ja lämpimillä paikoilla kasvavissa koivuissa oli runsaasti norkkoja. Varjoisissa metsissä norkkoja sen sijaan oli keskimääräistä vähemmän. Hokkasen mukaan ero kasvupaikkojen välillä johtuu viime kesän kylmistä sääoloista, jolloin vain avoimien kasvupaikkojen koivut saivat riittävästi lämpöä kukka-aiheiden muodostumista varten.

Kasvupaikka on säiden nykyvaihtelulla joskus etu, joskus riesa. Tänä kesänä viime vuonna menestyneet lämpimien paikkojen koivut kärsivät eniten kuivuudesta. Siemeniä niissä kuitenkin on, ja maahan varisseet koivun siemenet onneksi kestävät kuivuutta.

”Ne itävät myöhemmin syksyllä, kun sadetta on saatu riittävästi. Osa koivun siemenistä itää vasta seuraavana keväänä.”

Helteet tuntuvat kuitenkin koettelevan koivua muita metsäpuita kovemmin. Koivut eivät ole kovin hyvin tottuneet kuivuuteen vaan ovat melkoisia vesisyöppöjä. Hokkanen kertoo että suuri koivu voi helteellä imeä maasta 500 litraa vettä päivässä!

Onko Suomen kansallispuu siis erityisen herkkä ilmastonmuutoksen vaikutuksille? Onko tammella ja muilla jalopuilla kilpailuetu Etelä-Suomen metsissä? Kuivuutta sietäviä lajeja kolkuttelee lähellä: Etelä-Ruotsissakin kasvava talvitammi tulee toimeen vain kymmenellä litralla päivässä.

Ilmaston lämmetessä jalot lehtipuut menestyvät Suomessa yhä paremmin. Metsät muuttuvat. Tänä vuonna julkaistussa Luomuksen ja Luken yhteistutkimuksessa koivun siemensadoissa on viime vuosikymmeninä havaittavissa heikko laskeva trendi, kun taas pihlajanmarjasadot ovat runsastuneet.

Ääripäästä toiseenhan tässä koko ajan mennään. Säät ailahtelevat, eikä ensi kesä ehkä olekaan kuuma ja kuiva. Luvassa voi olla vaikka tulvia tai hallaa. Vain se on varmaa, että luontoa muuttavat koettelemukset jatkuvat.