Matkalla halki Suomen havahtuu nopeasti huomaamaan, että Suomi on nykyisin kolmen puun maa.

Maisemassa loputtomia myllerrettyjä avohakkuukenttiä reunustavat geometrisen kulmikkaat talousmetsäkuviot, jotka kasvavat keskenkasvuista mäntyä, kuusta ja koivua. Jokunen haapa on jäänyt pystyyn siellä täällä, mutta muu puusto on likimain kokonaan poistettu vuosikymmenten harvennuksissa.

Puuston ja ylipäänsä metsän monimuotoisuudella olisi monia etuja, ja yksi niistä on metsätuhoja aiheuttavien hyönteisten kantojen kurissa pito. Lukuisissa tiedotteissa on varoiteltu kaarnakuoriaisten ja mittariperhosten kantojen kasvusta ja uusista tänne kotiutuvista hyönteislajeista. Viimeisimpänä kohis­tiin Eurooppaan vielä saapumattomasta, koivuviljelmiä Pohjois-Amerikassa piinaavasta kuoriaisesta, pronssijalosoukosta, jonka mahdollisen saapumisen maalailtiin olevan kuolemantuomio koko Euroopan koivuille.

Monimuotoinen metsä tarjoaa lahopuuta ja muita elinpaikkoja hyönteisille, sienille, linnuille ja muulle eliöstölle, joka pitää metsiä uhkaavat hyönteiskannat kurissa. Luonnonmetsässä esimerkiksi pohjantikka tekee juuri sitä, mitä Metsäkeskus suosittaa kirjanpainajan torjuntaohjeissaan, eli kuorii kuoriaisten asuttamia kuusenrunkoja, ja pistiäiset, tiaiset ja muut saalistajat verottavat mittarintoukkia.

Euroopan komissio julkaisi äskettäin tiedonannon, jolla patisteltiin EU-maita ilmastoriskien parempaan hallintaan ja torjuntaan. Niinkuin aina, ennakointi tulisi halvemmaksi kuin tuhojen toteutumisen odottelu ja jälkien korjaaminen. Kaikenlaisia metsätuhoja, niin hyönteisten kuin kuumuuden, kuivuuden ja myrskyjenkin aiheuttamia, voisi ennalta torjua suosimalla metsäluonnon monimuotoisuutta.