Tähdet ja avaruus -lehdessä 4/2018 oli juttu maapalloa uhkaavien asteroidien torjumisesta. Maasta lähetetyn, tarvittaessa ydinlatauksella varustetun törmääjän olisi määrä sysätä maata kohti syöksyvä asteroidi radaltaan.

Elämän tuhoutuminen asteroidin törmäyksessä ei liene ihan lähivuosien uhka. Silti asiaa on tutkittu isolla rahalla. Samalla oivallettiin hyvin yksinkertainen asia: mitä aikaisemmin asteroidin rataan puututaan, sitä pienemmällä törmäysteholla ja suunnan muutoksella päästään toivottuun lopputulokseen. Parasta olisi olla liikkeellä jo kymmeniä vuosia ennen laskettua törmäystä. Mitä myöhemmäksi torjunta jää, sitä vaikeammaksi se muuttuu.

Katselen turhautuneena vaaleihin valmistautuvien puoluejohtajien väittelyä televisiossa. Kuka sanoi, mitä sanoi, kenelle ja miksi? Voi luoja, miten pienten asioiden kanssa päättäjät painivat.

Maailma tarvitsisi viisaita johtajia. Ja viisaita kansalaisia. Globaalista ajattelusta on taas taannuttu yksittäisten valtioiden etujen ajamisen tasolle.

Tulevaisuutta pitäisi tehdä joka päivä. Tekemiset ja tekemättä jättämiset vaikuttavat paljon pidemmälle tulevaisuuteen kuin äkkiseltään ajattelisi. Väärä päätös tänään sysää tapahtumia reitille, jota voi olla vaikea myöhemmin muuttaa.

Viivyttely esimerkiksi ilmastoasioissa johtaa siihen, että edessä olevat korjausliikkeet ovat entistä isompia, kalliimpia ja rankempia. Suomessakin aikailu esimerkiksi turpeesta ja muista fossiilisista polttoaineista luopumisen, metsänhakkuiden vähentämisen ja lentomatkailun rajoittamisen kanssa aiheuttavat entistä isomman hintalapun seuraavien sukupolvien tulevaisuudelle.

Otsonikerroksen palautuminenkin kestää yli 50 vuotta, vaikka välttämättömät päätökset ja toimenpiteet tehtiin aikoinaan parissa vuodessa.

ilmastonmuutos