Tuulivoimaloita nousee nyt joka niemeen ja notkelmaan. Tuulivoiman nousu on ilmaston ja huoltovarmuudenkin näkökulmasta sinällään positiivinen asia. Juuri nyt asiat kuitenkin etenevät niin nopeasti, että viranomaisvalvonta ja etenkin luonto- ja ympäristövaikutusten arviointi eivät ehdi pysyä mukana vauhdissa.

Jos joku ei vielä ole oivaltanut, kyse ei enää ole energiaomavaraisuudesta tai pelkistä ilmastohyödyistä. Tuulivoimabuumin taustalla on pyrkimys tuottaa sähköä merkittävästi yli oman tarpeen ja jatko­jalostaa se sähkötuotteiksi: halpa ja päästötön energia houkuttelee esimerkiksi raskasta vety- ja akkuteollisuutta. Akut, teräs, vety sekä akkumineraaleja louhiva kaivosteollisuus sekoittuvatkin kaikki samaan soppaan.

Ensin liikkeelle päässyttä maatuulivoimaa on rakennettu villin lännen tyyliin. Merituulivoimaa voitaisiin suunnitella ja säädellä tarkemmin jopa yhteispohjoismaisesti, mutta se tuskin toteutuu hankkeiden kiirehtimisen ja keskinäisen kilpailun takia.

Tuulivoimaloita pystytetäänkin paikkaan kuin paikkaan, jossa ei pikaisessa tarkastelussa tai puuttuvan tutkimustiedon vuoksi ilmene mitään erityissyytä olla rakentamatta. Tunnetut erityistä suojelua vaativat kohteet ehkä rajataan ulos, mutta kun kartat alkavat olla täynnä suunniteltuja voimaloita, tavalliselle luonnolle jää huolestuttavan vähän tilaa.

Tuulivoimaloiden elinkaaritutkimusten mukaan ilmastohyötyjä saavutetaan jo muutama vuosi investointien jälkeen, mutta maankäytön haittavaikutukset luonnolle jäävät pysyviksi. Vaikka erityiset luontokohteet saataisiin turvattua, maankäyttö kaventaa tavallisen lajiston elinmahdollisuuksia. Eläimet myös liikkuvat ja altistuvat voimaloiden lavoille ja melulle.

Tuoreessa lehdessämme toimittaja Riikka Kaartinen kuvailee tarkemmin vihreän siirtymän riskejä, lue juttu >