Melkein kaikki vaelluskalamme ovat uhanalaisia tai muutoin huonossa jamassa. Syynä ahdinkoon ovat vesivoimalat, virtavesien perkaukset, saastuminen sekä liiallinen ja vääränlainen pyynti.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Uhatut kalamme voidaan pelastaa, jos halutaan. Se vaatii kuitenkin uutta ajattelua ja malttia luopua lyhytjänteisestä hyödyntavoittelusta. Tarvitaan muun muassa merkittäviä investointeja rakennettujen jokien kalateihin sekä kalastusrajoituksia. Valveutuneella kuluttajallakin on tärkeä rooli.

Kesällä keskusteltiin vilkkaasti lohenpyynnistä: miten, missä, paljonko ja milloin pyydetään. Monen kala-asiantuntijan mielestä luonnonlohen suojelemiseksi kalastus pitäisi keskittää jokiin ja jokisuihin. Meripyynnissä saaliiksi joutuu istutusperäisten kalojen lisäksi paljon kotijokiinsa pyrkiviä luonnonlohia. Simojokeen, Kuivajokeen ja muihin aiemmin merkittäviin lohijokiin pitäisi saada nousemaan mahdollisimman paljon alkuperäisiä lohia.

Viime vuosien kehitys Tornionjoella on ollut rohkaisevaa. Nousulohien määrä on kasvanut ja poikasten tuotanto lisääntynyt lupaavasti. Tornionjoki on Ruotsin Kalixin ohella Itämeren tärkein lohijoki, jonka poikastuotantokyky pitää saada täysin käyttöön.

Laaja, rutiininomainen laitospoikasten kasvattaminen on kallista ja tehotonta. Istukkaista jää eloon vain murtoosa, ja laitoskannan perinnöllinen laatu heikkenee vähitellen.

On korkea aika ymmärtää, että lohet ja muut kalat osaavat parhaiten itse kasvattaa poikasensa. Istutuksilla olisi rooli siirtymävaiheen jälkeen vain erityistilanteissa. Tämän pitäisi olla kalatalouspolitiikan kulmakivi.

PS. Kesän valokuvakisamme on loppusuoralla. Ehdit vielä äänestää suosikkikuvaasi osoitteessa www.suomenluonto.fi/kesakisa.