Tammikuun puolivälissä oli jo runsaasti avautuneita pajunkissoja. Onnistuuko näiden kukinta vai paleltuvatko liian varhain kasvuun lähteneet pajun nuput?

On hiukan epäselvää, johtuuko keskitalvinen silmusuomujen variseminen todella kasvun käynnistymisestä vai toistuvien jäätymisten ja sulamisten aiheuttamasta mekaanisesta rasituksesta. Yleistä se joka tapauksessa on. Suomujen karistessa kukat eivät kuitenkaan vielä avaudu: pajunkissan kiiltävä turkki muodostuu kukkanuppuja suojaavasta karvapeitteestä ja pajunkissa on siis yhä nuppuvaiheessa oleva kukinto. Yhdessä norkossa, ”kissassa”, on kymmeniä tai jopa satoja kukkia.

Voisi kuvitella, että suojaavaa suomua vaille jääneiden kukkasilmujen kohtalo olisi kurja. Kirjallisuudesta en tietoja löytänyt, mutta omat kokeeni ovat antaneet tulokseksi, että keskellä talvea silmusuomunsa kadottaneista pajunkissoista kukki keväällä yhtä suuri osa kuin silmusuomunsa säilyttäneistäkin. Ilmeisesti tuuhea karvapeite riittää suojaksi kevätahavia vastaan. Koe kannattaa kuitenkin uusia, sillä minulla oli seurannassa vain kymmenkunta oksaa.

Kun paju keväällä aloittaa kukintansa, kissan turkki häviää näkyvistä ja norkot venyvät monin verroin kookkaammiksi, hedekukinnot muuttuvat keltaisiksi ja emikukinnot vihreiksi. Kukkien runsas mesi on monien kevään hyönteisten tärkein ravinto. Pajuista ensimmäisinä ehtivät kukkaan raita ja kiiltopaju usein jo huhtikuun puolella, muut pajut ovat myöhäisempiä.

pajunkissat

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!