Varttuneiden metsien lahoavilta lehtipuilta voi löytää erikoisen, korallin näköisen sienen. Se on koralliorakas. Laji on huomiota herättävä, kuin pieni pala koralliriuttaa keskellä metsää. Laji on harvalukuinen ja viihtyy vanhoissa metsissä, vaikka ei ole harvinainen.

Sienen itiöemä kasvaa tyypillisesti koivun rungolla, jota pakuri- tai taulakääpä on jo lahottanut. Samalta rungolta löytyykin usein taulakäävän monivuotisia, harmaanvalkoisia kaviomaisia itiöemiä. Terveellä puulla koralliorakas ei siis kasva. Muutkin lehtipuut, koivun lisäksi erityisesti haapa, kelpaavat koralliorakkaan kasvualustaksi. Sen löytää sekä kaatuneilta että vielä pystyssä seisovilta, lahoavilta puilta.

Koralliorakas on helppo tuntea, sillä saman näköisiä lähilajeja ei ole. Koralliorakas on voimakkaasti haaroittunut ja väriltään valkoinen. Haarojen alapintoja koristavat ohuet kampamaiset piikit. Sienen malto on valkoista ja tuoksu hapahko. Maultaan koralliorakas on retikkamainen, vanhemmiten se muuttuu kitkeräksi.

Maailmalla koralliorakas on laajalle levinnyt. Sitä tavataan Euroopan pyökkimetsistä aina Välimerelle saakka, sekä Venäjältä, Iranista ja Kiinasta. Koralliorakas tunnetaan myös Pohjois-Amerikasta, mutta tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, onko kyseessä sama laji vai läheinen sisarlaji.

Laajasta levinneisyydestään huolimatta koralliorakas on harvalukuinen koko Euroopassa. Brittiläistutkimuksen mukaan harvinaisuuden syy on sienen itiöiden heikko itävyys ja rihmastojen muodostuminen, mutta erityisesti sopivien elinympäristöjen, eli runsaslahopuisten luonnonmetsien väheneminen. Rihmasto elää noin viisi vuotta.

Koralliorakas on syötävä, mutta ruokasienenä vaatimaton ja hieman sitkeä. Sieni siis tarjoaa enemmän silmänruokaa kuin ravintoa, joten parempi jättää harvalukuinen erikoisuus metsän koristeeksi.