Olen kesän aikana ottanut koirastani kolme sellaista puutiaista, joissa on kiinni toinen punkki. Ovatko ne kannibaaleja?

 
”Punkkeja, joissa on kiinni punkkeja? Onko puutiaisilla omia loispunkkejaan?” Näihin kysymyksiin törmää satunnaisesti esimerkiksi sosiaalisen median palstoilla. Tässäkään tapauksessa kyse ei ole siitä, että sama tai jokin toinen punkkilaji käyttäisi puutiaista ravinnokseen. Saman isäntäeläimen kyytiin on päässyt lajin molempia sukupuolia, ja kyse on puutiaisten parittelutapahtumasta.

Puutiaisten parittelu tapahtuukin usein isäntäeläimessä, jossa yksilöt löytävät toisensa feromoneilla. Saman naaraan kanssa voi paritella useampikin koiras.

Parittelun aikana koiras on naaraaseen kiinnittyneenä päiviä, ja jos naaras lopulta pääsee pudottautumaan isäntäeläimestä, se aloittaa joitakin viikkoja kestävän munimismaratoninsa ennen kuolemaansa. Munia saattaa kertyä jopa kaksi tuhatta, joskin varhaisvaiheiden kuolleisuus on suurta ja oletettavasti vain joitakin yksilöitä selviytyy aikuiseksi.

Kuva: Nina Sankari

Naaras- ja koiraspuutiaiset ovat hieman erinäköisiä. Koiras on hieman naarasta pienempi, ja kokoerosta tulee merkittävä, kun aikuinen naaras pääsee nauttimaan viimeisen veriateriansa ja suunnilleen satakertaistaa oman painonsa.

Molemmat sukupuolet tarvitsevat verta siirtyäkseen toukasta nymfiksi ja edelleen aikuiseksi, mutta koiras ei enää aikuisena tarvitse verta eikä siksi turpoa samalla tavalla. Pieniä aterioita sekin saattaa nauttia ja imaista verta myös naaraspuutiaisesta sukupuoliaktin aikana.

Aina kun puhutaan puutiaisista tai erityisesti punkeista, on hyvä muistaa, että ihmisestä verta imevät lajit edustavat punkkien selvää vähemmistöä. Suomesta tunnetaan pitkälle toistatuhatta punkkilajia ja monet näistä ovat erittäin hyödyllisiä myös ihmisten näkökulmasta. Sammalpunkit (lajeja n. 350) esimerkiksi toimivat maaperän hajottajina ja auttavat näin kotipuutarhuriakin. Petopunkit (lajeja yli 400) taas metsästävät haitallisia tuhohyönteisiä marjapensaista.