Maa on aamulla pakkasyön jälkeen kuurassa ja pohjoistuuli viimeistelee purevan kylmyyden. Aamulenkki koiran kanssa sujuu pakkasesta rapeita lehtiä ja heiniä tallotessa. Huh, nyt ei tarvitse enää tehdä puutiaistarkastuksia tai pelätä, että koira salakuljettaa niitä sisälle ja aina sohvalle asti.

Lenkin jälkeen koira jää odottamaan makupalaa ja huomaan sen valkealla turkilla mustan pisteen: puutiainen! Toivottavasti se on kuitenkin tämän syksyn viimeisiä tapaamisia näiden verenimijöiden kanssa.

Syksyn tullen puutiaishavainnot vähenevät kesäkuukausien huipuista, mutta leudot kelit ja kosteus pitävät puutiaiset vireinä ja liikkeellä aluskasvillisuudessa.

Näitä puutiaisten myöhäissyksyn ja alkukevään liikkeitä ja esiintyvyyttä selvitetään Turun yliopistossa. Tutkijat toivovat kansalaisilta puutiaishavaintoja Punkkilive-verkkopalveluun myös näin ilmojen kylmetessä.

”Kansalaisten ilmoittamien havaintojen avulla voimme seurata puutiaisten esiintyvyyttä kaikkialla Suomessa. Pelkästään tutkijavoimin emme pystyisi keräämään näin kattavasti tietoa. Nyt olemme erityisen kiinnostuneita selvittämään, miten paljon puutiaisia esiintyy eri alueilla myöhään syksyllä, varhain keväällä ja jopa talvikuukausina. Jatkossa tulemme seuraamaan esiintyvyyden vaihtelua myös pitkällä aikavälillä”, Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari Sääksjärvi sanoo Punkkilive-tiedotteessa.

Koirassa aamulenkiltä sisälle matkannut puutiainenkin päätyi Punkkilive-sivustolle, kuvan kanssa. Lähetin kuvan vielä varmuuden vuoksi Turun yliopiston puutiaistutkija Jani Sormuselle.

”Näyttää puutiaiselta, se on aikuinen koiras. Aikuiset sietävät kylmiä olosuhteita nymfejä eli nuoruusvaiheita ja toukkia paremmin.”

Lue lisää puutiaisen elämästä Suomen Luonnon digipalvelusta.

Talouspaperin päällä tallusteleva puutiainen osoittautui aikuiseksi koiraaksi. Kuva: Johanna Mehtola