Kun ihminen hoitaa luontoa, myös luonto hoitaa ihmistä. Tähän perusajatukseen pohjautuu puutarhaterapia, johon Suomessakin nyt koulutetaan osaajia.

Puutarhaterapialla on maailmalla pitkät perinteet. Sen juuret juontavat 1600-luvun Yhdysvaltoihin, Eurooppaan se rantautui 1800-luvulla. Suomessakin on ollut jo 1900-luvun alussa esimerkiksi useita sairaaloita, joissa puutarhan hoito on ollut osa terapeuttista kuntoutusta. Samalla puutarhoista saatavat sadot ovat lisänneet sairaaloiden omavaraisuutta.

”Yhdysvallat ja Englanti ovat edelläkävijöitä puutarhaterapiassa ja sen soveltamisessa eri asiakasryhmille. 
Puutarhan hoito on molemmissa maissa myös sisällytetty jo alakoulujen opetussuunnitelmiin”, sanoo koulutusjohtaja Riitta Suonpää Valkoinen Talo Partnersista.

Se järjesti yhdessä Jyväskylän kesäyliopiston kanssa Suomen ensimmäisen Puutarhaterapia ja coach -koulutuksen viime lukuvuonna.

”Pioneerikoulutuksessamme oli 18 opiskelijaa, joilla oli varsin laaja ammatillinen valikoima: mukana oli muun muassa terapeutti, sairaanhoitaja, johtaja, puutarhuri, yrittäjä ja opettaja. Puutarhaterapiaa opetetaan tällä hetkellä vain Jyväskylän ja Tampereen kesäyliopistoissa. Ensi vuonna aloitamme puutarhaterapiakouluttajan opintokokonaisuuden myös kesäyliopistoyhteistyönä”, Suonpää kertoo.

Luonnon myönteisiä terapeuttisia, fysiologisia ja neurologisia vaikutuksia voi tuntea omatoimisestikin, mutta sen yhteydestä ihmisen hyvinvointiin on viime vuosina saatu runsaasti lisää myös tieteellistä näyttöä. Siksi puutarhaterapeuttiset menetelmätkin on otettu uudestaan käyttöön.

Puutarhaterapiaa voidaan soveltaa sosiaali- ja terveydenhoito­alalla lähes kaikkiin asiakasryhmiin. Se sopii myös kouluopetukseen sekä yritysmaailmaan henkilöstöä voimaannuttavana ja stressistä palauttavana tekijänä. Puutarhan hoidosta on saatu hyviä tuloksia myös vankiloissa vankien psyykkisten ongelmien käsittelyssä.

”Puutarhaterapian keskeisiä teoreettisia taustoja ovat kasvien biologia sekä sosiaalipedagogiset ja psykoterapeuttiset lähtökohdat”, Suonpää sanoo.

Itse terapia on konkreettista tekemistä – useimmiten yhdessä muiden kanssa: Kasvien kasvattamista ja niiden hoitamista sekä kasvun seuraamista, mutta myös kasvien läheisyydessä oloa.
”Jo pelkästään oleilemalla puistoissa ja puutarhoissa ihminen kokee mielihyvää ympäristön kauneudesta ja rauhallisuudesta. Kasvillisuus ja luontoyhteys rauhoittavat ja stressitaso laskee.”

Puutarhaterapian keskeinen tavoite on saada ihminen löytämään piilevät voimavaransa – tai ainakin positiivisia kokemuksia.

”Kokemukset luovat turvallisuuden tunnetta, kiireettömyyttä ja levollista läsnäoloa. Kasvi hoitaa ihmistä huomaamattomasti.”

puutarhaterapiaRiitta Suonpää