Katselin kerran kahden rusakon kisailua. Ne juoksivat vinhaa vauhtia peräkanaa ja välillä nousivat vastakkain pystyyn ja huitelivat toisiaan etutassuillaan niin että mäiske kävi. Mistä tässä on kysymys?

Kaksi rusakkourosta siinä mitteli voimiaan kiimahurmassa. Aika usein näissä rusakoiden otteluissa on enemmänkin osanottajia. Muistan nähneeni parhaimmillaan kahdeksan kamppailijaa, mutta käsikirjoissa puhutaan jopa parinkymmenen rusakkouroksen joukkotappeluista. Tällaiset ovat tietysti mahdollisia vain seuduilla, missä rusakkokanta on tiheä.

Rusakon kiima-aika on pitkä. Jo kevättalvella uroksien hormonitoiminta on niin vilkasta, että ravinnonhankintatoimista revitään aikaa kiimaliikehdintään. Tämä näkyy helposti jäljistä: niitä on enemmän, ja ne risteilevät osin päämäärättömän tuntuisesti, ei ainoastaan lepopaikoista ateria-areenoille ja takaisin.

Kevättalvellakin voi hyvällä onnella nähdä kiimaotteluita, mutta näihin luonnon suuren teatterin vauhdikkaisiin näytöksiin pääsee yleisöksi niukemmallakin onnella valoisan ajan pidentyessä kevään myötä. Kesän lähestyessä peltojen ja niittyjen kasvillisuus kohoaa kiusalliseksi näköesteeksi.

Rusakkourosten otteluiden kerrotaan olevan joskus niin rajuja, että osanottajista yksi tai jopa useampi saa vammoja. Itse en ole nähnyt karvojen pöllyämistä vakavampaa.