Pihallamme kasvavaa korkeaa katajaa ympäröi luonnonvarainen ruusupensas, jonka kukkia näkee kesäkuussa lähes viiden metrin korkeudella katajassa. Ruusuun on ilmaantunut oranssinkeltaisina laikkuina näkyvä tuholainen, josta ruusu selvästi kärsii. Mikä ruusua vaivaa ja voisiko pensasta jotenkin auttaa?

Väreiltään koreat, vaikkakin ruusun ystävän mielestä rumat, läikät ja turpoamat ovat sienen, ruusunruosteen, aiheuttamia. Ruusua vaivaavia ruostesieniä on useita lajeja, mutta yleisen ruusunruosteen nimellä tunnettu laji (Phragmidium mucronatum) piinaa sekä useita viljeltyjä että kotimaisia lajeja. Kysyjän lähettämässä kuvassa lienee orjanruusu, rannikkoseutujen yleisin villiruusu.

Lehdissä itiöpesäkkeet ovat pienehköjä pyöreitä laikkuja, mutta oksissa asustaessaan sieni turvottaa niihin pahkuroita, joiden kuori repeää ja paljastaa oranssinkeltaiset itiöpesäkkeet. Oksissa sienen rihmasto elää useita vuosia.

Ruostesienet ovat loiselämään erikoistuneita kantasieniä. Useilla lajeilla on hyvin monimutkainen elämänkierto, johon kuuluu sekä suvullisia että suvuttomia itiöpolvia ja usein myös vuorottelu kahdessa eri isäntäkasvissa. Ruusunruoste elää kuitenkin koko kiertonsa ruusussa.

Pelkästään lehdissä asustavat ruostesienet ovat yleensä lyhytikäisiä kiusoja, ja ainakin niiden runsaus vaihtelee vuodesta toiseen, sillä sienen on joka kevät uudelleen levittävä karisseista lehdistä eläviin versoihin. Sen sijaan oksiin asettunut ruusunruoste on monivuotinen riesa, josta ei ehkä pääse eroon pensasta hävittämättä. Kannattaa silti kokeilla saastuneitten versojen leikkaamista ja polttamista sekä toivoa, että juurakosta nousevat uudet versot ovat terveitä. Lehtikarikekin täytyy syksyllä poistaa ruusun juurelta, sillä sieni talvehtii myös kuolleissa lehdissä ja itiöt leviävät sieltä keväällä ilmavirtausten mukana nuoriin lehtiin.