Kuinkahan monta ajatusta, hyvä lukija, olet uhrannut sammalille? Onko niissä ylipäänsä mitään ajateltavaa tai edes kiinnostavaa? Olet takuulla tullut talloneeksi sammalia metsissä ja soilla vähintäänkin hehtaareittain. Mitä siis olet tallonut?

Olen tutkinut sammalia lähes 40 vuotta, joten kyllä minun niistä pitää pystyä yksi lukemisen ajan hereillä pitävä kolumni sammaltamaan. Sammalet kun ovat kaikkea muuta kuin turhia.

Suomen kangasmetsiä luonnehtii enemmän tai vähemmän yhtenäinen sammalpeite maan pinnassa. Kulon tai hakkuun jälkeen sammalet ovat ensimmäisten paluumuuttajien joukossa. Se on metsän vesitalouden kannalta tärkeää: vihreä matto estää maaperän eroosiota pidättämällä sadevettä, joka tihkuu hitaasti sammalen läpi. Kun maahan imeytynyt vesi alkaa haihtua takaisin ilmaan, sammalet jarruttavat haihtumista. Maa pysyy kosteana ja hajottajat toimivat tehokkaammin kuin kuivassa maassa. Sammalmatto pitää huolen siitä, että maaperän lämpötilakaan ei muutu kovin nopeasti.

Biologinen typensidonta ilmasta on olennaista metsien ja soiden ekologiassa. Sammalet eivät sido typpeä, mutta niiden sisällä ja seassa elelee typpeä sitovia mikrobeja. Sammalet siis pitävät yllä monimuotoisia, kosteassa ympäristössä kukoistavia pien­eliöyhteisöjä, jotka ovat ekologisesti korvaamattomia.

Kosteassa viihtyvät myös monet taudinaiheuttajat, joita sammalet pitävät kurissa erittämillään antiseptisillä aineilla. Sammalista on eristetty yhdisteitä, jotka tappavat joitakin ihmisillekin haitallisia bakteereita. Ensimmäisen maailmansodan aikana käytettiin rahkasammalista valmistettuja haavakääreitä, joiden ansiosta haavat eivät tulehtuneet ja paranivat nopeammin kuin vaikkapa puuvillakääreillä peitettynä.

”Sammalet ovat suvuttoman lisääntymisen mestareita.”

Tropiikin vuoristojen metsiä luonnehtivat sammal- ja jäkäläpeitteiset puiden rungot ja oksat. Ne ovat luonnon vesitorneja. Rankan sateen aikana puiden tuuhea peite voi hehtaarilla sitoa noin 30 000 litraa vettä, joka sitten vapautuu hitaasti ja valuu maahan. Peite sitoo ilmasta myös sumukosteutta, jonka tuuli muuten veisi mennessään. Näiden metsien kaatamisella on ollut paikoittain katastrofaaliset seuraukset, kun vapaasti maahan kohiseva sadevesi on syönyt kaiken maaperän vuorten rinteiltä.

Lopuksi synninpäästö kaikille meille sammalten tallojille. Niitä on mahdoton talloa hengiltä. Tallomisen seuraukset ovat päinvastaiset: jokaisesta irronneesta verson pätkästä, jopa lehdestä, voi kasvaa uusi verso. Sammalet ovat suvuttoman lisääntymisen mestareita. Kengät jalkaan, metsä kutsuu!

kolumnisammalsammalet

Tunne luontosi

Tilaamalla Suomen Luonnon pysyt ajan tasalla luonnon tapahtumista ja tuet suomalaisen luonnon suojelua.
Digiarkistossa näköislehtinä lähes koko lehden 81-vuotias historia.