Puut imevät valtavia määriä vettä maaperästä. Veden lisäksi ne ottavat suoloja. Ymmärtääkseni puut haihduttavat tislattua vettä. Eivätkö puut suolaannu vuosikymmenten tai -satojen kuluessa?

Puut ottavat tarpeeseensa maasta sekä vettä että suoloja. Puu tarvitsee elintoiminnoissaan molempia. Erityisesti fosfori-, kalium-, kalsium- ja rikkiyhdisteet ovat tärkeitä kasveille, mutta muitakin maaperän suoloja kuten magnesiumia, rautaa, sinkkiä, kuparia, mangaania ja booria tarvitaan pienempiä määriä.

Itse puuaines muodostuu valtaosaltaan kuolleista soluista tai vielä tarkemmin sanottuna pelkistä soluseinistä. Ne ovat rakentuneet selluloosasta, hemiselluloosasta ja ligniinistä, jotka sisältävät vain happea, vetyä ja hiiltä. Suoloja ei puuaineksessa juurikaan ole. Suolat keskittyvät siis eläviin osiin – lehtiin, silmuihin, kukkiin, hedelmiin ja jälteen.

Silloin kun kasvi tappaa omia solujaan, esimerkiksi puuaineksen vedenkuljetukseen ja tukemiseen erikoistuneita soluja, soluliman ainekset siirretään eläviin soluihin.
Eläimet tarvitsevat samoja suoloja kuin kasvitkin, ja kasvinsyöjät saavat suolansa pääosin kasveista. Ne syövät nimenomaan kasvin elävää solukkoa, ja tätä kautta kasvi menettää osan suoloistaan. Osa taas palautuu maahan karikkeen mukana. Tavallisesti kasvi kärsii pikemminkin suolojen niukkuudesta kuin liikamäärästä.

Sienet ja muut hajottajat pilkkovat karikkeen niin, että mineraaliravinteet palautuvat maahan liukoisina ja kasveille käyttökelpoisina suoloina. Suolat siis kiertävät ekosysteemissä koko ajan eliöltä toiselle.

Kun puuaineksessa ei juuri mineraaliravinteita ole, hakkuissa runkojen poisvienti ei paljonkaan vaikuta metsikön ravintotaseeseen. Jos oksat lehtineen kuljetetaan voimalaitoksissa poltettavaksi, pitäisi tuhka palauttaa metsään. Jos lehvästö toistuvasti viedään pois metsästä, maaperä köyhtyy.

Osa maaperän ravinteista huuhtoutuu valuvesien mukana ja päätyy lopulta mereen. Periaatteessa merien suolapitoisuus siis koko ajan kasvaa. Vuorten poimutuksiin ja mannerliikuntoihin liittyy laajojenkin merialueitten kuivumisia, jolloin merien suola jää mantereille vuorisuolana. Vuorisuolakin on siis alun perin merisuolaa ja on sitä ennen voinut jo kiertää maalla miljoonia vuosia sitten eläneissä kasveissa ja eläimissä. Suoloillakin on oma kiertokulkunsa, pieni kierto elävissä kasveissa ja eläimissä ja suuri, satoja miljoonia vuosia kestävä geologinen kierto.