Miten hilla lisääntyy? Olen yrittänyt kylvää sitä, mutta siemenet eivät ole itäneet.

Hillan siemenet voivat itää perin hitaasti. Epäilen epäonnistumisen syyksi hätäilyä: ei ole maltettu odottaa tarpeeksi pitkään. Hilla, kuten kaikki marjat, on tarkoitettu syötäväksi ja siemenet ulostettaviksi. Marjan mallossa on itämistä estäviä aineita ja siemenet ovat kovakuorisia, jotta ne kestäisivät matkan läpi suoliston.

Suolistossa malto häviää ja ruoansulatusentsyymit ohentavat kuorta ja tavallaan virittävät siemenen itämään. Ulosteissa olevat siemenet itävätkin hyvin. Ellei halua käyttää luonnollista siementenkäsittelyä, voi kokeilla muita menetelmiä. Kun marjan malto on poistettu ja siemen kuivahtanut, sitä voi hangata santapaperilla. Suurten siemenmäärien käsittelyyn tämä on hankalaa. Voisi kokeilla myös käymismenetelmää: varovasti murskatut marjat jätetään käymään pariksi viikoksi lämpimään, kaadetaan siivilälle, kuivataan ja hierotaanbpuhtaiksi.

Eira-Maija Rantala on tutkinut hillan lisäämistä. Hänen kokeissaan parhaiten (yli 40 prosenttia) itivät suoraan kasvupaikalle noin kahden sentin syvyyteen kylvetyt siemenet. Norjalaiskokeissa jopa suoraan maahan kylvetyt marjatkin itivät hyvin. Syynä ovat luultavasti peltomaan mikrobit, jotka ehtivät syksyn aikana ”syödä” sekä marjan mallon että pehmittää siemenen kuoren. Taimien alkukehitys on kuitenkin hidas, ja rikkaruohot tukahduttavat taimet helposti. Siksi siemenet kannattaa kylvää syyskesällä tai syksyllä laatikkoon hiekan ja turpeen seokseen. Laatikot viedään ulos, suojataan rikkaruohojen siemeniltä esimerkiksi harsolla ja odotetaan. Käsitellyt siemenet itänevät jo seuraavana keväänä, mutta käsittelemättömien itämiseen voi mennä kaksi tai kolmekin vuotta. Multaa ei siis kannata vielä ensimmäisenä keväänä kipata pois, vaikkei taimia olisikaan ilmaantunut.