Varhain sunnuntaiaamuna päättyneessä Bakun ilmastokokouksessa suurimmat käsiteltävät kysymykset olivat ilmastotoimien rahoitus ja fossiilisten polttoaineiden alasajo. Hanna Höijer ja Antti Regelin osallistuivat kokoukseen Suomen nuorten ilmastodelegaatteina.

”Vaikka on supertärkeää, että kokouksessa saatiin lopulta päätöksiä tehtyä, niin olivathan ne todella surkeita”, he kommentoi kokouksen jälkeen videopuhelun välityksellä Bakusta.

Kaikki osallistujat lähtivät kotiin jollain tavalla pettyneinä. Globaali etelä ei saanut läpi rahoitustavoitteita, joita ne tarvitsisivat ilmastotavoitteidensa saavuttamiseksi. Lännen silmissä taas päästöjen vähennyksissä ei edetty lainkaan.

Fossiilisten polttoaineiden alasajosta saatiin sovittua viime vuoden kokouksessa Dubaissa, mutta toimenpiteistä päättäminen jäi tuonnemmaksi. Yksi tämän vuoden suuri pettymys olikin se, että alasajon konkreettisesta toimeenpanosta ei ole edelleenkään tietoakaan.

”Päästövähennysasiat halvaantuivat käytännössä täysin, ja se on kuitenkin lopulta tärkeintä ilmastotyössä. Jos me emme saa lopetettua päästämistä, moni muu toimi on tavallaan turha”, Regelin sanoo.

Myös kokouksen toinen suuri päätös, ilmastorahoitus, oli nuorille valtava pettymys. Sovittu 300 miljardin summa on heidän mukaansa täysin riittämätön.

”Asteikolla 1–10 turhautumisen aste olisi vähintään yksitoista, todennäköisesti kaksitoista.”

Turhautumista

Suomen nuoret ilmastodelegaatit ovat hyvin turhautuneita vanhempien sukupolvien meininkiin.

”Asteikolla 1–10 turhautumisen aste olisi vähintään yksitoista, todennäköisesti kaksitoista. Joka tapauksessa yli asteikon menisi”, Regelin sanoo, ja jatkaa:

”Kuilu keskustelussa nuorten ja seniorineuvottelijoiden välillä näkyy esimerkiksi siinä, että kun vanhemmat puhuvat ilmastotoimien kalleudesta, meidän nuorten mielestä se pitäisi suhteuttaa siihen, miten massiivisia voittoja fossiiliyhtiöt repivät.” Hän vertaa 300 miljardin ilmastorahastoa siihen, että yksi öljy-yhtiö voi vuodessa tehdä useiden kymmenien miljardien voitot.

”Monet kokouksen konkareista ja aikuisista tuudittautuivat siihen että tämä kokous on välivuosi ja ehkä ensi vuonna katsotaan jos saataisiin jotain aikaan. Se on nuoren silmissä turhauttavaa, sillä meillä ei olisi varaa tuhlata aikaa”, Höijer jatkaa.

Bakun ilmastokokous oli poikkeuksellisen vaikea ja venyi rutkasti yliajalle. Kuva Hanna Höijer.

Pähkinänkuoressa valtioiden roolit kokouksessa menevät näin: rikkaat länsimaat ei halua antaa rahaa, öljyntuottajamaat ei halua vähentää fossiilisia polttoaineita ja globaalin etelän kehittyvät maat kärsivät.

Sillä, että päättäjät Bakun neuvotteluhuoneessa jarruttivat esimerkiksi rahoitusta, on konkreettisia vaikutuksia ympäri maailmaa. Ihmiset menettävät kotejaan ja terveyttään ilmastokriisin takia, eikä heille löydy riittävästi rahallista tukea.

Suomen ympäristöministeri Kai Mykkäsen medialle antamista lausunnoista Höijerille ja Regelinille tuli olo, että Suomi yrittää livetä Bakussa sovituista maksuista kirjanpitotempuilla. Ministerin mukaan 300 miljardiin voitaisiin päästä ilman suuria muutoksia nykyiseen. Ikään kuin länsimaat olisivat vain antavinaan jotain, mutta todellisuudessa eivät maksaisi yhtään mitään lisää.

”Eurooppalaiset valtiot eivät tässä kokouksessa olleet mitään hyviksiä ihmisten mielessä”

Väsymystä

Kokous oli poikkeuksellisen kaoottinen ja hankala, ja univelkaa kertyi. Salissa oltiin vielä aamuneljältä sunnuntaina, kun kokouksen oli pitänyt päättyä jo aikaa sitten.

”Me olimme siinä salin etuosassa ja näimme, kuinka ne korkean tason ihmiset juoksivat maaryhmien välissä edes takaisin. Näytti siltä, että todellisuudessa se sopu nuijittiin ihan salin etupenkeillä muutamien maiden toimesta, joilla siinä vielä oli hierottavaa”, Regelin kertoo.

Höijer oli mukana jo viime vuonna Dubain kokouksessa.

”Minulle suurin oppi näiden kahden kokouksen aikana on ollut se, se kuinka inhimillisiä nämä prosessit ovat. Eivät siellä riitele maat, vaan ne ovat ihmisiä, jotka keskustelevat toistensa kanssa. Ihmisiä, jotka ovat väsyneitä ja stressaantuneita”, hän sanoo.

Inhimillisyys on heidän mukaansa toisaalta pelottava asia: aamuyöllä silmät ristissä juostaan ympäri salia ja päätetään maailman tulevaisuudesta. Toisaalta se on myös lohduttavaa, koska ratkaisuja etsivät tahot ovat oikeita henkilöitä, jotka haluavat löytää polkuja eteenpäin.

Suomi mainittu

Kansainväinen ilmastojärjestö Climate Action Network jakoi kokouksessa Suomelle Päivän fossiili -epäkunniamaininnan. Suomi sai moitteita muun muassa ilmastorahoituksen leikkaamisesta ja hiilinielujen romauttamisesta.

”Kyllä se palkinto reflektoi laajemmin Suomen mainetta näissä piireissä. Suomella on historiallisesti ollut tosi hyvä maine, mutta se on mennyt. Lasku Suomen maineeseen on aiheutunut hallituksen toimista”, Höijer sanoo.

”Siitä tultiin aika paljon kyselemään ja huomauttelemaan. Ylipäätään eurooppalaiset valtiot eivät tässä kokouksessa olleet mitään hyviksiä ihmisten mielessä”, Regelin jatkaa.

Aivan kokouksen lopussa, kun rahoituspäätös oli nuijittu kasaan ja EU-komissaari Wopke Hoekstra piti päätöksen hienoutta hehkuttavaa puheenvuoroa, salissa alkoi kollektiivinen yskänpuuska.

”Alkoi sellainen yskimisshow. Siellä ei puhuta päälle mutta monet alkoivat köhimään”, Regelin kertoo.

”Ensimmäistä kertaa ilmastodelegaatin urallani hävetti olla EU:n jäsenvaltion kansalainen”, Höijer sanoo.

Toivo löytyi ulkopuolelta

Bakun kokouspaikan ympärillä nuoret ympäri maailmaa protestoivat joka ikinen kokouspäivä, aamusta iltaan. Kaikkia yhdisti sama turhautuminen.

Vaikka väsyneet nuoret ilmastodelegaatit tunnustavat olevansa tällä hetkellä pessimistisissä tunnelmissa, yksi pieni valonsäde Bakussa pilkahti.

Nuoriso ympäri maailmaa osoitti aamusta iltaan mieltään kokouspaikalla. Kuva Hanna Höijer

”Poliittinen pelleily on ollut raskasta seurattavaa, mutta kun lähtee sieltä kokoushuoneesta ja kulkee kokouspaikalla, löytää ne muut nuoret ja kansalaisyhteiskunnan. On mielenosoituksia ja aktivismia ja kannanottoja, niin paljon liikehdintää ja toimia”, Höijer kuvailee.

”En tiedä tuleeko se johtamaan muutokseen, mutta vaikuttaa siltä että ympäri maailmaa nuoria otetaan nyt laajemmin mukaan ja osallistetaan tähän,” Regelin jatkaa.

Kokoushuoneissa näkyvä jaottelu valtioiden välillä ei Höijerin ja Regelinin mukaan näy nuorten keskuudessa. Nuoret ovat aikuisia yhtenäisempiä tavoitteissaan: globaalin etelän nuoret haluavat päästövähennyksiä, globaalin pohjoisen nuoret haluavat että pohjoinen maksaa, ja öljyvaltioiden nuoret haluavat että fossiilisista luovutaan.

Toivo piilee siinä, että ehkä nämä ihmiset istuvat tulevaisuudessa sisällä päättämässä asioista.