Kuljin elokuun alussa tutussa vanhassa kuusikossa ystävieni kanssa Tampereen vanhimmalla luonnonsuojelualueella. Tiesin sen vanhastaan kiehtovaksi sieniretkeilypaikaksi ja olin kuullut huhuja, että valkokärpässieniä on nyt runsaasti. Määrä silti yllätti, vitivalkoisia kuolon enkeleitä näkyi tämän tästä kuusten lomasta, isoja, keskikokoisia ja pikkuisia, vasta nousseita. Niitä tosiaan oli, loppujen lopuksi saimme retken yhteissummaksi 205 valkokärpässientä!

Vuonna 2009, nähdessäni edellisen valtavan valkokärpässieniryöpyn, ajattelin mielessäni: koskahan tulee tieto ensimmäisestä myrkytyksestä? Eipä siinä kauaa mennyt, kymmenkunta myrkytystä, joista yksi johti jopa kuolemaan.

Nyt on pelättävissä sama tilanne. Siksi on syytä pitää mielessä selvät erot kuusiherkkusieneen: Valkokärpässieni on joka osastaan valkoinen, vain hieman kuparin väriä kuultaa lakin keskustassa, mutta ennen kaikkea heltat ovat puhtaan valkoiset. Jalan tyvessä on mukulamainen tuppi, herkkusienillä ei tuppea ole. Kannattaa myös muistaa, että tuppi jää helposti maahan, jos repäisee kärpässienen maasta huolimattomasti

Kuusiherkkusienen heltat ovat jo nuorena harmahtavat ja käyvät lopulta lähes mustiksi. Tuoksu on eroava: kuusiherkkusienen miellyttävästä aniksen tuoksusta ei juuri voi erehtyä. Nuorena valkokärpässienessä on melko heikko, juuresmainen tuoksu ja vanhoissa lakeissa epämiellyttävä.

Valkokärpässieni on potilaan kannalta kohtalokkaampi kuin suippumyrkkyseitikki. Solumyrkkyä ei saa poistettua ruoanvalmistuksessa millään keinolla ja pienenkin palan nieleminen vois johtaa vakavaan sisäelinvaurioon!

Nuorena valkokärpässienessä on melko heikko, juuresmainen tuoksu ja vanhoissa lakeissa epämiellyttävä. Kuva: Lasse Kosonen