Maamme luonnon suurimpia ongelmia on suoruus ja etenkin vesiväylien suoruus. Kun purot on muutettu ojiksi, joet kanaviksi ja soita ja metsiä viivoittavat viivasuorat kuivatusojat, ei ole ihme, että näiden luonnottomien suorien päätepisteenä olevat järvet ja meri voivat huonosti – itse virtavesistä puhumattakaan.

Suoria voi kuitenkin vetää myös takaisin mutkiksi.

Kävin kesän alussa Riihimäellä, Hausjärvellä ja Hyvinkäällä katsomassa, kun Vantaanjoen latvapuroja kunnostettiin vapaaehtoisvoimin sopiviksi lohikaloille, etenkin meritaimenille. Ilokseni näissä latvapuroissa vilahtelikin pieniä taimenenpoikasia ja syksyin kuulemma myös lihavia ja suuria kututaimenia. Luonto kiittää nopeasti purojen sorastajia ja ennallistajia.

Ällistykseni olikin melkoinen, kun minulle kerrottiin, ettei Hyvinkään kaupunki ole antanut lupaa Vantaanjoen lupaavien taimenen kutuvesien, Sveitsinpuron ja Palojoen, kunnostamiseen. Syynä on kuulemma se, että Hyvinkää haluaa pitää nämä vesialueet hulevesiensä purkupaikkana.

Kaupunki pelkää vesien kalataloudellisen kunnostuksen myöhemmin haittaavan tai estävän sen tähän asti vapaata oikeutta käyttää Vantaanjoen vesistöä hulevesiviemärinä, minulle kerrottiin.

Siis mitä? Onko tosiaan niin, että kaikkiin mahdollisiin vesiensuojelu-organisaatioihin kuuluva ja Vantaanjoen kehittämistoimiin sitoutunut kunta estää vuonna 2012 omilla maillaan olevien virtavesien kalataloudellisen kunnostuksen, vaikka se tapahtuisi vapaaehtoisvoimin ja ilman kaupungin rahaa?

Pakko soittaa Hyvinkään kaupungin toimialajohtaja Jyrki Mattilalle. Mattila sekä myöntää ”kunnostuskiellon” Sveitsinpuron osalta että pyrkii antamaan sille syyn.

”Me haluamme ennen luvan myöntämistä selvittää, ettei kunnostajille tule pettymystä, jos hulevedet haittaavat kalojen elämää. Kielto ei ole itsetarkoitus. Haluamme suojella ensisijaisesti pohjavesiä. Harjulla on vaikeaa löytää hulevesille turvallista purkupaikkaa ja harjun alla on monikymmenmetrinen savipelto.”

Mattilan mukaan Hyvinkäällä on edessä hulevesiohjelman laatiminen vielä tämän vuoden aikana, mihin työhön hän toivottaa kalaihmiset tervetulleiksi. Sveitsinpuron kunnostuskieltoa ei ole käsitelty kunnan luottamuselimissä. Palojoen saa hänen puolestaan kunnostaa, sillä sen osalta kielto on ”väärinkäsitys”.

Ammattitaitoni ei riitä ottamaan tällä tiedolla kantaa siihen, olisiko Hyvinkään ongelmaan löydettävissä jokin älyllisempikin, kaikkia tyydyttävä tekninen ja ekologinen ratkaisu.

Lapinlahden lintuja siteeratakseni voin kuitenkin sanoa yksiselitteisesti, ettei nykyinen käytäntö Suomen tärkeimmän virkistysjoen pitämisestä hulevesiviemärinä kunnostuskieltoineen todellakaan käy, se ei kerta kaikkiaan käy.

Hyvinkäälläkin myönnetään aikojen muuttuminen.

”Ajatukset vesiensuojelusta ovat tässä vuosien varrella kovasti muuttuneet.”

Niinpä. Paras virtavesi on mutkainen puro tai joki, paras pelto-oja täynnä rakennettuja kosteikkoja ja paras hulevesiputki sellainen, jota ei ole rakennettu tai joka johtaa luonnonmukaiselle imeytysalueelle. Lisäksi on itsestään selvää, ettei- vesistöihin enää saisi päästää mistään puhdistamattomia tai huonosti puhdistettuja jätevesiä edes tulviin vetoamalla.

Muuten voimme heittää hyvästit sekä kalojen että vesistöjen suojelulle. Suorat on saatava taas mutkiksi.

HyvinkääjokipuroVantaanjokivesiensuojelu