Kevään helttasienilajit ovat kahden käden sormilla laskettavissa. Ja osa niistä on sellaisia, joita löytää enemmän syksyllä, mutta kevät nostaa jo ensimmäiset maanpinnalle.

Talvinääpikkä (Meottomyces dissimulans) sen sijaan on selvä kevätsieni. Jo maaliskuun kirpeät ilmat saavat sen nousemaan paljastuneesta maasta. Varmin kasvupaikka on lehtimetsäinen ja pensaikkoinen rantametsä, leppiä, haapoja ja muita lehtipuita. Se on ruskea pieni sieni, joka ei herätä huomiota. Se kestää hyvin kylmiä maaliskuun öitä ja saattaa jäätyäkin, mutta jatkaa kasvuaan taas kevätauringon lämmittäessä.

Ei ole kovin merkillinen asia, että laji löytyi ensi kertaa Suomesta vasta 1990-luvulla. Tällöin professori Veikko Hintikka keräsi sitä Helsingistä. Kun se on opittu tuntemaan, sitä on löytynyt jo kymmeniä kertoja Etelä-Suomesta, pohjoisimmat Lopelta ja Hämeenlinnasta. Vaikka se muistuttaa nääpiköitä ja on saanut suomalaisen nimensäkin nääpiköiden mukaan, on se silti aivan omassa suvussaan Meottomyces. Ja on sukunsa ainoa laji.

Harvinaisuudestaan huolimatta sitä voi löytää melko runsaastikin samoilta paikoilta vuodesta toiseen. Huomaamattahan se jää, kuten monet ruskeat sienet. Jalassa tällä lajissa on hento valkeahko rengas, mutta mitään muuta erikoista siinä ei näy. Syötäväksi tästä piensienestä ei ole, eikä sitä ole kukaan kokeillutkaan.