Syksyn viilenevät ilmat saavat hamuamaan lämmintä päälle. Retkeilykaupassa käsi hakeutuu hypistelemään merinokerrastoja ja käsityöihmisille pamahtaa armoton neuloosi. Jotain pehmeää ja pörröistä on saatava puikoille ja heti.

Vastuullisen vilukissan mieleen voi kuitenkin juolahtaa kysymys villan ympäristövaikutuksista. Onko villa hiilijalanjäljeltään hyvis- vai pahiskuitu? Montako islantilaisvillapaitaa planetaariseen vaatekaappiin mahtuu?

Intuitiivisesti ajatellen tuntuu, että eläinperäisenä tuotteena villa tuskin saa kovin puhtaita papereita. Tarkkojen vastausten saaminen on silti hankalaa. Esimerkiksi villan hiilijalanjäljen määritteleminen ei ole ollenkaan yksinkertaista.

Elinkaarilaskelmien tulos riippuu esimerkiksi siitä, määritelläänkö villa tuotannon pää- vai sivutuotteeksi. Jos villa on lihantuotannon sivutuote, hiilijalanjälki on pieni, jos päätuote, suuri. Entä paljonko lihan osuudeksi pitäisi laskelmissa jyvittää?

Villan hiilijalanjäljen määritteleminen ei ole yksinkertaista.

Varmuudella voi sanoa sen, että villan tuotannon hiilijalanjälki on suuri. Esimerkiksi The environmental price of fast fashion -artikkelin perusteella vaikuttaa siltä, että villan hiilijalanjälki on seitsemän kertaa suurempi kuin puuvillalla ja viisinkertainen polyesteriin verrattuna.

Suomen Tekstiili & Muoti ry:n mukaan merkittävä osa villan tuotannon ympäristövaikutuksista tulee lampaiden kasvatuksesta. Ongelmana ovat esimerkiksi ylilaiduntaminen ja laidunmaiden eroosio sekä vesistöjä rehevöittävät typpi- ja fosforipäästöt. Oma lukunsa vastuullisuussopassa ovat vielä eläinoikeuskysymykset.

Mitä pitää tehdä, jos rakastaa villan tuntua ja on sattunut hurahtamaan neulomiseen? Pitääkö vaihtaa harrastusta?

Ei tarvitse, mutta pientä harkintaa voi käyttää. Jos haluaa neuloa sen kymmenennen kaulahuivin, sen voi tehdä korin pohjalle unohtuneista jämäkeristä tai vanhan käsityön purkulangasta. Käsitöiden värkkääminen on sitä paitsi hidasta puuhaa. Neulomalla on vaikea saada otsaansa ekosyntisen leimaa.

Viisi vinkkiä viisaisiin villavalintoihin

1. Hanki vaate käyttötarkoituksen mukaan

Villa on monipuolinen materiaali, joka toimii sekä kylmällä että kuumalla. Herkkä villa on kuitenkin helposti kuluvaa, joten siihen on syytä suhtautua arvostaen. Harkitse siis tarkkaan, milloin valitset villan.

2. Pyri ostamaan täyttä villaa

Osta mahdollisuuksien mukaan sataprosenttista villaa. On hienon materiaalin tuhlausta, jos tekokuidun seassa on alle puolet villaa, jolloin sen ominaisuudet eivät pääse esiin. Vain sukkalankana sekoite voi olla kestävyytensä vuoksi perusteltu.

3. Suosi suomalaista

Suomalainen villa on yleensä lihantuotannon sivutuote, joten villa on käytännössä nollapäästöistä. Ostamalla kotimaista villaa tuet paikallisia pienyrittäjiä ja osallistut välillisesti perinnemaisemien ylläpitoon.

4. Opettele tekemään itse

Vaatteiden valmistaminen itse opettaa arvostamaan niitä. Itse tekemällä villavaatteesta tulee mieluinen ja siten myös pitkäikäinen. Samalla opitaan korjaustaitoja ja pidetään yllä käsityöperinnettä.

5. Muista huoltaa

Villa on helppohoitoista. Se ei paljon pesua tarvitse, tuuletus riittää. Jos vaatteeseen tulee tahra, poista se paikallisesti. Neule virkistyy myös harjaamisella ja nypynpoistolla, ja hiutuneet kyynärpäät voi paikata vaatelaastarilla.

Vinkit antoi yrittäjä ja vaateaktivisti Aku Varamäki.

Kuva: Shutterstock.

eläinoikeuslammastalousMarjo JääskäneulominenneuloosiOona Himanenvillavillan ympäristövaikutukset

Joululahjaksi hetkiä ja retkiä luonnossa!

Kuksa sekä lehti käteen ja luontoon: Suomen Luonto -lehti johdattaa seikkailuun ja metsän siimekseen piilotetun tiedon äärelle.

Joulutarjous: lehti+digi vuodeksi 63,50 €