Värikkäät öljypisarat tipahtelevat hiljalleen veteen. Aina hetkittäin niitä ryöpsähtää suurempi joukko, ja sitten tahti taas hidastuu. Pisaroiden seuraaminen on niin kaunista, että se vangitsee katsojan pidemmäksikin aikaa niiden ääreen. Tämän kauneuden taustalla on kuitenkin tietoa, joka kääntää ajatukset lumoavasta näkymästä täysin päinvastaisiksi.

Hollantilaisen ympäristötaiteilija Thijs Bierstekerin tavoitteena on tehdä epämiellyttävistä faktoista kauniita ja ihmisiä herätteleviä teoksia. Kaikkia hänen teoksiaan yhdistää niiden taustalla oleva tieteellinen tutkimus.

Yllä kuvailtu öljypisarateos GASP oli esillä menneenä viikonloppuna Helsingissä järjestetyllä Flow Festivalilla. GASP toteutettiin yhdessä sähköautovalmistaja Polestarin kanssa Suvilahdessa sijaitsevaan vanhaan Tiilikelloon.

GASP-teoksessa Biersteker hyödynsi reaaliaikaista ilmansaastedataa. Teoksessa ilmansaastepartikkelit suurennettiin 4000-kertaisiksi öljypisaroiksi, joiden määrä vaihteli jatkuvasti ilmansaastetilanteen mukaan. Katsoja pääsi seuraamaan ilmansaasteiden määrän vaihtelua kolmessa erilaisessa paikassa: Mannerheimintiellä, Tiilikellon sisällä sekä Nuuksion kansallispuistossa.

Pinkit öljypisarat kuvastavat ilmansaasteita Mannerheimintiellä, siniset Tiilikellon sisällä ja vihreät Nuuksion kansallispuistossa.

Inspiraatio GASPiin, kuten moniin muihinkin Bierstekerin teoksista, lähti taiteilijan omasta turhautumisesta.

”Olen aina halunnut tehdä taidetta ilmansaasteista, jotka koituvat miljoonien ihmisten kuolinsyyksi vuosittain. Koronapandemiasta kohkattiin paljon, mutta ilmansaasteet tappavat vuosittain huomattavasti suuremman määrän ihmisiä”, taiteilija kuvailee.

Polestarin lähestyessä Bierstekeriä, hänellä oli selkeä ajatus teoksen aiheesta.

”Ajattelin, että jos teen autoja valmistavan yrityksen kanssa yhteistyötä, haluan aiheen liittyvän ilmansaasteisiin”, taiteilija kertoo.

Thijs Biersteker kokee, että hänen tärkein tehtävänsä taiteilijana on lisätä tietoisuutta.

Biersteker on myös aiemmissa töissään käsitellyt useita ympäristöä koskevia ongelmia. Alunperin kiinnostus luontoa ja ympäristöä kohtaan heräsi matkoilta, joilla hän havahtui esimerkiksi meressä olevan muovin määrään.

”Nämä henkilökohtaiset havainnot saivat pohtimaan, kuinka ympäristöön liittyvää tieteellistä dataa voisi yhdistää taiteeseen. Haluan teoksillani tuoda ympäristöongelmat suuren yleisön tietoisuuteen, erityisesti vaikeasti hahmotettavien aiheiden osalta.”

Monet Bierstekerin teoksista tuovatkin esiin näkymättömiä ongelmia. Esimerkiksi Econario-teos on robottikasvi, joka kasvaa tai nuupahtaa sen mukaan, millaisia poliittisia päätöksiä ympäristön suhteen tehdään. Teoksen tavoitteena on auttaa hahmottamaan erilaisten poliittisten valintojen vaikutuksia ympäristöön. UNESCOn kanssa yhdessä toteuttu Wither-teos taas tekee näkyväksi Amazonin sademetsän tuhon. Digitaalisesti luotu sademetsä katoaa katsojan silmissä samaa vauhtia, kuin metsää hävitetään sillä hetkellä.

Taide lisää ihmisten ymmärrystä

GASP-teoksen osalta Biersteker inspiroitui myös teoksen sijainnista, entisestä kaasusäiliöstä, joka edustaa vanhaa fossiilista energiamuotoa. Tiilikello on jo itsessään hyvin ainutlaatuinen ympäristö, joka tekee vaikutuksen kävijään.

”Tärkeä osa työtäni on, että saan surulliset aiheet ja vaikeat tieteelliset faktat näyttämään kauniilta teoksissani”, Biersteker korostaa.

Hän uskoo, että taideteoksen kokijoista tulee näin avoimempia aihepiirin ympärillä käytävälle keskustelulle.

”Jos ihmiset eivät ymmärrä, he jäävät väistämättä keskustelun ulkopuolelle ja aiheet tuntuvat kaukaisilta. Ratkaisevaa on, että teosta katsoessa ymmärtää, mitä se kuvastaa. Tuolloin aletaan toimia, eikä vain ajatella toimimista.”

Biersteker kokee, että ympäristöongelmat eivät ole vielä saavuttaneet tarpeeksi näyttävää asemaa yhteiskunnassa ja populaarikulttuurissa. Siksi tietoisuutta täytyy edelleen kasvattaa.

Suvilahden ympäristö loi vaikuttavat puitteet teokselle.

Vaikka taide monesti herättää visuaalisesti miellyttäviä tunteita, ovat ympäristöä, luontoa ja ilmastoa käsittelevät aiheet usein myös ahdistavia. Kuinka taiteilija itse käsittelee elämässään näitä vaikeita tunteita?

”Ahdistus purkautuu työhöni taiteilijana. Tunteet vaihtelevat. Välillä masentaa, ja toisaalta taas tuottaa iloa saada työ valmiiksi ja nähdä, miten se vaikuttaa ihmisiin”, Biersteker kuvailee.

”Joskus aiheita pitää vain olla ajattelematta liikaa ja yrittää pitää toiveikkuutta päällimmäisenä. Tosin ajoittain se on hankalaa, kun puhuu tutkijoiden kanssa, jotka tekevät töitä näiden aiheiden parissa”, taiteilija myöntää.