Linnustonsuojelualueet turvaavat lajiston monimuotoisuutta ja lintuyhteisöjen toimivuutta parhaiten silloin, kun suojelualueverkostolla on selvät tavoitteet, monipuolinen ympäristö ja vain vähän ihmistoimintaa.

Natura–verkoston alueet ovat hyvä esimerkki. Brittiläiset ja espanjalaiset tutkijat kokosivat Länsi-Euroopasta ja Skandinaviasta yli 370 000 havainnon tietokannan yli viidensadan lintulajin esiintymisestä 10 x 10 kilometrin ruudukossa ja vertailivat lajistoa erityyppisissä suojelualueiden verkostoissa sekä niitä ympäröivillä alueilla.

Monimuotoisilla suojelualueilla oli suojelemattomiin alueisiin verrattuna enemmän petolajeja kahdella tasolla – niin keskikokoisia petoja, kuin niitä ja kasvinsyöjiä ravinnokseen käyttäviä pääpetojakin.

Tällaiset pitkät ravintoketjut kertovat, että lajien vuorovaikutussuhteet sekä lintuyhteisöjen rakenne ja toimivuus ovat säilyneet suojelualueilla paremmin kuin muualla.