Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa on saatu uutta tietoa tikan nokkimistekniikasta. Tutkijat mittasivat puuta nokallaan hakkaavan, pikkutikan kokoisen pohjoisamerikkalaisen keijutikan hermojen ja lihasten toimintaa, keuhkojen ja niistä haarautuvien ilmapussien painetta ja ilmavirtauksia.

Tikka rummuttaa kelopuuta tai muuta ääntä voimistavaa alustaa noin 15–25 kertaa sekunnissa. Tikat hakkaavat puuta esimerkiksi löytääkseen toukkia, kovertaakseen pesäkoloja ja  kuuluttaakseen elinpiirinsä omistusta.

Tikka rummuttaa kelopuuta tai muuta ääntä voimistavaa alustaa noin 15–25 kertaa sekunnissa.

Tutkijat totesivat, että tikan poikkeuksellinen liikevoima syntyy luurankoon kiinnittyvissä pään, kaulan, lantion, vatsan ja pyrstöntyven lihaksissa eli koko ruumiin mitalla. Lantion lihasten koukistuessa eturuumis ja pää työntyvät mahdollisimman voimakkaasti puuta kohti. Nokaniskua vahvistaa pään ja kaulan lihasten samanaikainen supistuminen, jonka ansiosta ruumiin liike-energia siirtyy vasaran liikerataa muistuttavalla vipuvarrella nokankärkeen.

Pyrstöntyven lihakset auttavat lintua pysymään tiukasti paikallaan puun rungolla. Nokaniskujen välissä tikka hengittää tehostetusti ja nopeasti, mikä ylläpitää lihasten tehokasta toimintaa pitkissäkin rummutussarjoissa.

 

Lajikoulu: Tunnista Suomen tikat

keijutikkanokkanokkimistekniikkapikkutikkatikat

Tilaa Suomen Luonto!

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!