Monimuotoisten pihojen puolesta on puhuttu jo pitkään. Silti tasainen ja vähälajinen nurmikko pitää pintansa eräänlaisena oletusasetuksena. Monen mielestä hoidettu nurmikko tekee ympäristöstä siistin, kun taas niityt tuovat mieleen punkit ja käärmeet.

Vähimmillään nurmikko koostuu vain muutamasta heinäkasvista. Muiden eliölajien näkökulmasta on perusteltua kutsua sellaista nurmea aavikoksi. Aniharva eliö löytää moisesta ympäristöstä ravintoa tai suojaa.

”Nurmikot mielletään helppohoitoisiksi, mutta itse asiassa juuri ne tarvitsevat hoitoa: leikkausta, lannoitusta, kitkemistä, kalkitusta, ilmaamista. Lisäksi helteellä nurmi vaatii säännöllistä kastelua tai se kuivahtaa keltaiseksi”, Suomen Luonto -lehden päätoimittaja Heikki Vasamies muistuttaa.

Useimmissa tapauksissa tilanne paranisi merkittävästi, kun vain olisi tekemättä mitään. Lajisto monipuolistuisi hiljalleen ja vieläpä mukautuisi kasvupaikkaan sopivaksi.

Helsingistä tehdyn tutkimuksen mukaan kehitys on ollut jopa päinvastaista. Helppohoitoisuuden nimissä kivipinnat ovat vallanneet tilaa asuinalueiden nurmikoilta ja puita on kaadettu enemmän kuin istutettu. Juuri nyt suosiotaan kasvattaa varsinainen superturhake eli pihaan levitettävä muovinen keinonurmi.

Nyt kaupunkien suunnittelussa kuitenkin kyseenalaistetaan lajiköyhät nurmikot. Nurmikolla on yhä paikkansa esimerkiksi pelikenttänä ja kulttuurihistoriallisen maiseman osana, mutta meneillään on kulttuurimuutos. Espoon viheralueiden suunnittelijat kertovat, että ratkaisuja monimuotoisuuden kasvattamiseksi etsitään aktiivisesti.

Vuoden turhake 25 vuotta

Turhakkeen valinnalla on jo neljännesvuosisadan ajan yritetty vaikuttaa kuluttamiseen nostamalla valokeilaan ympäristöä kuormittavia kulutusvalintoja, uusia hullutuksia tai tarpeettomia tuotteita.

Päätoimittaja Heikki Vasamies kertoo, että yhdeksi kulutuksen sitkeimmistä ongelma-alueista on osoittautunut tunnepohjainen kuluttaminen.

”Kuluttaminen on henkilökohtaista. Monelle se on harrastus tai peräti elämäntapa. Harva turhake on kokonaan poistunut markkinoilta, ja osa on jopa kasvattanut suosiotaan. Moni niistäkin on tunnepohjaiseen kulutukseen liittyviä kulutustuotteita”, hän sanoo.

Suomen Luonnon toimitus valitsee Vuoden turhakkeen lukijoiden ehdotuksista. Lehden kustantaja on Suomen luonnonsuojeluliitto.

Vuoden turhakkeet:

2023 maakuntalentojen tuet, 2022 terassilämmitin, 2021 liika lihankulutus, 2020 kertakäyttögrilli, 2019 korjauskelvoton elektroniikka, 2018 pikamuoti, 2017 fleecekangas, 2016 muovikassi, 2015 muovinen kananmunakotelo, 2014 hyönteisansa, 2013 hajustettu roskapussi, 2012 automaattinen saippua-annostelija, 2011 huuhtohylsy, 2010 turkis, 2009 ilotulite, 2008 pantiton pullo, 2007 mönkijä, 2006 tuplapuhelinluettelot, 2005 kaupunkimaasturi, 2004 juotava jogurtti -minipakkaukset, 2003 hampurilaisaterian kylkiäinen, 2002 ulkomainen pullovesi, 2001 vaipankätkijä, 2000 lehtipuhallin.