Pellon laidan lintulaudalla käy kuhina, kun talitiaiset, sinitiaiset ja varpuset nappaavat laudalta siemeniä nokkiinsa ja lennähtävät läheiseen syreenipensaaseen niitä syömään. Välillä paikalle porhaltaa närhi tai mustarastas, jotka saavat pienempien lintujen siipiin entistä enemmän vipinää aikaan.

Lintulaudalla harvemmin vieraileva hömötiainen ilahduttaa kovasti. Mutta töyhtötiainen on jo ihan tapaus, jos se sattuu tulemaan ruokinnalle. Se lennähtääkin mieluummin metsäruokinnalle kuin pihapiirin lintulaudalle. Töyhtötiainen kun viihtyy paremmin kunnon metsässä, ja se kuuluu hömötiaisen kanssa niin sanottuihin metsätiaisiin.

Tämä töyhtöpää ei haikaile uusiin maisemiin, vaan viihtyy erinomaisesti tutuilla paikoilla mänty- ja lahopuuvaltaisissa sekametsissä. Siksi sitä voi hyvällä syyllä kutsua paikkalinnuksi. Talvella kaikki tiaiset hakeutuvat sekaparveen, johon töyhtötiaisetkin liittyvät, mutta jos parvi jättää metsän, jättää töyhtötiainen parven. Metsää ei jätetä! Ja kun sopivat vanhat metsät häviävät alta, myös töyhtötiaisen pesäpuut ja kotikonnut hupenevat: töyhtötiainen onkin luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi.

Tämä tiainen on helppo tunnistaa etenkin upeasta mustan- ja vaaleankirjavasta töyhdöstään. Myös lajin tieteellinen nimi Lophophanes cristatus viittaa päälaella keikkuvaan töyhtöön. Lintu näyttääkin töyhtöineen ja rusehtavine selkineen oikealta tiaisten tyylitaiturilta. Ja näin viehättävältä kuulostaa, kun töyhtötiaisella on asiaa: Sii sii tsirririririt.

Tiesitkö? Töyhtötiainen karttaa visusti laajojen aukeiden, kuten vesistöjen ja isojen peltojen ylitystä. Lintua ei tavata lainkaan ulkosaaristossa, sisempänäkin saaristossa hyvin harvoin.

Joululahja luonnonystävälle

Anna lahja luonnolle ja sen ystävälle – tilaa Suomen Luonto joulutarjoushintaan ja tue Luonnonsuojeluliitton työtä kotimaisen luonnon hyväksi. Tutustu tarjoukseen tästä!