Sain mielenkiintoisen sähköpostiviestin Nokialta. Puutarhapenkistä oli löytynyt kummallisia isoja, ruskeita palleroita. Lupasin tulla katsomaan ja talon isäntä totesi, että ne ovat auenneet yön aikana. Kaksi itiöemää olikin auennut ja paljastanut koko komeutensa. Tomumaatähtiä, huudahdin kun suuntasin katseeni kukkapenkkiin.

Mahtavan hieno löytö – lajista tunnetaan aiemmin vain kolme muuta löytöä Suomesta. Ensimmäinen löytyi Kaarinasta vuonna 2004, toinen Helsingistä ja kolmas Lahdesta. Nokian löytö oli siis neljäs ja pohjoisin Suomesta. Keskusteltuani ruotsalaisen kupusienitutkijan Mikael Jeppsonin kanssa, kävi ilmi, että havainto on myös Pohjoismaiden pohjoisin – Ruotsin pohjoisimmat jäävät Upplantiin ja Norjassa lajia on havaittu vain Oslon seudulta.

Suomessa on nyt tavattu 14 maatähtilajia. Tomumaatähti on niistä suurin ja se voi kasvaa läpimitaltaan lähes 30 senttiseksi. Näkemäni itiöemät jäivät sentään 17 senttiin, mutta mahtavia nekin. Useimmat maatähtilajimme jäävät alle 10 sentin.

Tomumaatähti on ilmestyksellisen näköinen, kuin avaruudesta tullut alien tai mystinen jättihämähäkki. Maatähtien sakarat koostuvat itiöpalloa peittävästä nahkamaisesta ulkokerroksesta, joka halkeaa tällä lajilla 6-8 sakaraksi. Sienen keskelle jää ison golfpallon kokoinen itiöpallo, jonka keskeltä, pienestä reiästä vapautuvat itiöt. Itiömassa peittää nukkamaisena ”tomuna” itiöpallon ja sakarat. Kaukaa katsoen sieni näyttää siis synkän mustalta. Sieni on käytännössä irti maasta.

Kaikki maatähtilajimme ovat harvinaisenpuoleisia eikä yleisintäkään maatähteä, uurremaatähteä tapaa joka vuosi. Se kasvaa mielellään muurahaispesissä ja neulaskarikkeella.

Monet maatähtilajit ovat kalkin suosijoita ja siksi niitä voi löytää kukkapenkeistä ja kulttuurialueilta. Tomumaatähden kasvupaikatkin ovat Suomessa olleet ihmisvaikutuksen piiristä.

Maatähtien sakarat koostuvat itiöpalloa peittävästä nahkamaisesta ulkokerroksesta, joka halkeaa tällä lajilla 6-8 sakaraksi. Kuva: Lasse Kosonen