Lintuinfluenssa ei tartu luonnonlinnuista siipikarjaan vaan päinvastoin, todistaa yhteenveto eurooppalaisista ja aasialaisista tutkimuksista. Epidemiat leviävät siipikarjan kuljetusten mukana. Luonnossa elävistä linnuista ei sen sijaan ole todellista vaaraa siipikarjalle eikä ihmisille.

Tutkimusyhteenveto julkaistiin saksalaisessa Vogelwelt-lehdessä.

Kaikkiaan lintuinfluenssan esiintymistä on analysoitu noin 800 000 luonnonlinnulla eri puolilla maailmaa. Siipikarjan joukkokuolemia aiheuttaneita virustyyppejä H5N1 ja H5N8 on löydetty pienellä osalla luonnonlinnuista ja vasta sen jälkeen, kun epidemia on jo puhjennut lähiseudulla siipikarjan parissa.

Virus ei luonnossa aiheuta laajoja epidemioita edes suurimmissa sorsa- ja hanhikeskittymissä, joissa lintuja elää tiheämmässä kuin siipikarjatiloilla. Luonnossa sairastuneet harvat linnut kuolevat lintuinfluenssaan yleensä muutamassa päivässä eivätkä jaksa lentää edemmäs vaan hakeutuvat piiloihinsa.

Kaakkois-Aasiassa 2000-luvun alussa tappavaksi muuntunut virustyyppi H5N1 levittäytyi Eurooppaan vuonna 2006. Seuraavina vuosina se tappoi kanoja, ankkoja, kesyhanhia ja muuta siipikarjaa monissa maissa. Marraskuusta 2014 helmikuuhun 2015 toinen virusmuoto H5N8 aiheutti uusia epidemioita Keski-Euroopassa. Se löydettiin vuotta aiemmin Etelä-Koreasta. Etelä-Korean ja Keski-Euroopan välille ei kuitenkaan ilmaantunut yhtään tartuntaa, eikä siipikarjaa sairastunut kuin niissä viidessä EU-maassa, joihin siipikarjaa, sen rehua ja lintutuotteita oli tuotu Etelä-Koreasta.

Vuosikymmen sitten epidemiat levisivät myös Aasiasta Venäjälle, Kaakkois- ja Keski-Eurooppaan sekä Afrikkaan niitä rauta- ja maantieverkostoja pitkin, joita siipikarjabisnes käytti. Suuri osa epidemioista on laajentunut syksyllä pohjoisen- ja keväällä etelänpuoleisiin suuntiin eli päinvastoin kuin villilinnut muuttavat. Monetkaan epidemia-alueet eivät ole sijainneet muuttolintujen lentoreittien varrella.

Maailmassa ei tunneta yhtään tapausta, jossa virus olisi tarttunut luonnonlinnusta siipikarjaan, vaan epidemiat ovat puhjenneet tyypillisesti suljetuissa sisätiloissa, joihin lintuja ei ulkoa pääse. Epidemian leviäminen elävän siipikarjan, rehun, lintutuotteiden, häkkien, kuljetusajoneuvojen, vaatteiden, sulkien ja muun siipikarjatalouteen liittyvän kuljetuksen kautta on sen sijaan todistettu useasti.

Lähde: Klemens Steiof, Johan Mooij & Peter Petermann: Die „Wildvogelthese“ zum Au”reten hoch pathogener Vogelgrippeviren – aktueller Stand und kritische Prüfung der Position des Friedrich-Loeffler-Instituts (Stand: Juni 2015) VOGELWELT 135: 131–145 (2015) 131