Pääsiäisen ajan perinteisiin on pitkään kuulunut munien maalaaminen. Yksitoikkoisen ruskeista tai valkeista kananmunista voi pienissä käsissä kehkeytyä vaikka minkälaisia taideteoksia. Luonnolla sen sijaan ei ole vapautta maalata munista millaisia tahansa, sillä niiden ulkonäkö vaikuttaa monin tavoin linnunpoikasten selviytymiseen.

Koloissa pesivien lintujen vaaleat munat heijastavat UV-säteilyä ja auttavat emoa näkemään ne pesän pimeydessä. Avoimilla paikoilla pesivien lajien kirjavat munat sulautuvat maastoon, jotta pedot eivät huomaisi niitä.

Silmiinpistävän sinisten ja vihreiden munien epäillään olevan naaraan tapa mainostaa omaa elinvoimaisuuttaan, jotta koiras panostaisi enemmän juuri sen eikä muiden puolisoiden poikasten hoitamiseen. Samoja väriaineita tarvitaan myös lintujen immuunipuolustuksessa. Täten vain parhailla naarailla on varaa käyttää niitä myös munankuorien koristeluun.

Munien evoluutiossa painavat monet muutkin tekijät kuin näköaisti. Jotkin pigmentit heijastavat auringon lämpösäteilyä, mikä saattaa suojella munia ylikuumenemiselta emon poistuessa pesältä. Eräät täplinä näkyvät pigmenttikertymät ovat puolestaan munankuorta vahvistavia rakenteita eikä niillä ole välttämättä mitään visuaalista roolia.