Pääkaupunkimme viehätysvoima ja viihtyisyys perustuvat aivan keskeisesti mereiseen luontoon ja laajoihin viheralueisiin. Vihreyttä on vuosien mittaan nakerrettu, ja monin paikoin kaupunkirakenteen tiivistämiseen on ollut perusteita. Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa tuhoamiseksi.

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston uudessa ”visiossa” on tyrmääviä esityksiä, ja siinä on muutamin kohdin saavutettu taso, jota voisi luonnehtia röyhkeydeksi. Luontoarvoista ei piitata enää juuri ollenkaan.

Häikäilemättömin esimerkki on suunnitelma, jossa rakentaminen tuotaisiin aivan kiinni luonnoltaan maailman mitassakin arvokkaan Viikin–Vanhankaupunginlahden suojelualueeseen. Myös tärkeimpiä osia sen puskurivyöhykkeestä on ”visioitu” rakennettavaksi, muun muassa upea tervaleppälehto. Suunnittelijoita ei näytä kiinnostavan, että kaupungin ympäristökeskus on esittänyt sitä painavin perustein suojeltavaksi. Kaksi muuta hienoa luontokohdetta, Kivinokka ja Vartiosaari, ovat olleet pitkään epävarmuuden tilassa. Kumpaankin kohdistuu rakentamispaineita, vaikka myös suojeluvaihtoehto on ainakin vielä mukana.

Suunnitelmassa rakentamista (keltaisella) vietäisiin Viikissä aivan kiinni suojelualueeseen ja suojavyöhyke jäisi kerrostalojen alle. Kuva: Kaupunkisuunnitteluvirasto.

Kivinokka on olennainen osa Vanhankaupunginlahden kokonaisuutta, ja sillä on huomattavia luontoarvoja sekä suuri merkitys kaupunkilaisten virkistysalueena.

Vartiosaarta on luonnehdittu itäiseksi Seurasaareksi, jota olisi syytä kehittää nimenomaan virkistysalueena. Saaren luontoarvot eivät kuitenkaan näyttäisi olevan turvassa edes kaikilta vihreiltä poliitikoilta. Osmo Soininvaara, kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja, on todennut, että rakentaminen voisi sopia, jos raitiolinjasta saadaan varmuus. Vartio­saaren luonto- ja virkistysarvot voitaisiin siis jyrätä ratikoilla!

”Visiota” on perusteltu Helsingin väkiluvun kasvulla ja jostain syystä sen pohjaksi on valittu jyrkimmän kasvun vaihtoehto. ”Vision” mukaan ”kaupunkirakenteen tiivistyminen edellyttää virkistysalueitten osalta laadun painottamista määrän sijaan”. Se tietäisi kaupunkilaisille rakkaiden lähimetsien ja lähirantojen rakentamista.

Asian pitää olla päinvastoin: kaupunkirakenteen tiivistäminen vaatii vastapainokseen riittävästi luonto- ja virkistysalueita. Niillä on monissa tutkimuksissa todettu olevan keskeinen merkitys asukkaiden viihtyvyydelle ja terveydelle.

Lähivuosina ratkaistaan runnellaanko Helsingin luontokasvot. Asukkaiden kannattaa ärhäkkäästi puolustaa luontopaikkojaan.

Artikkeli on Suomen Luonnon numerosta 10/2013.
Tilaa Suomen Luonto kotiisi >>
Osta digilehti >>
Suomen Luonto App Storessa.  Lataa sovellus >>