METSÄHALLITUS hallinnoi kaikkien suomalaisten yhteisiä maita. Sillä on hallussaan maata 91 000 neliökilometriä ja vesistöjä lähinnä merellä 34 000 neliökilometriä – siis saman verran kuin Suomen järvien yhteinen pinta-ala. Koko pohjoinen Suomi on suurimmaksi osaksi valtion maata ja Metsähallituksen hallussa.

Yleisiä vesiä on esimerkiksi Saimaan, Inarijärven, Päijänteen ja Oulujärven selillä. Rannikkoamme reunustavat yleisvedet alkavat usein rantaviivan läheltä. Esimerkiksi Suomen Luonnossa 3/2016 esitellyn Porvoon Emäsalon kärjestä on yleisvesille vain muutama sata metriä. Metsähallituksen vesiä pitkin liikumme veneillä, ja ne ovat meriluonnon perusta.

Luonnonsuojelulle Metsähallitus on erityisen tärkeä, koska sen Luontopalvelut-yksikkö hoitaa maamme kaikkia luonnonsuojelualueita ja monia muita luonnonsuojelutehtäviä. Näiden tehtävien rahoitus ja ohjaus tulee ympäristöministeriöltä.

TÄNÄ VUONNA metsähallituskeskusteluun tuli uusi suuri luku: 129 700. Se on niiden ihmisten määrä, jotka allekirjoittamalla metsähallitusadressin ovat ilmaisseet huolensa valtionmaiden ja vesien tulevasta kohtalosta.

Huoli kohdistuu metsähallituslakiin, jossa toimitusjohtajalle ja Metsähallituksen hallitukselle keskitetään valtaa. Laki on tätä kirjoittaessani juuri menossa eduskuntaan. Tasapaino luonnonsuojelun ja kovien talousarvojen välillä siirtyy lakiuudistuksessa liiketoiminnan suuntaan.

Selvimmin tämä näkyy siinä, että yhteensä 26 000 neliökilometriä alueita siirtyy ehdotuksen mukaan pois luontopalvelujen taseesta. Suurin osa näistä on vesiä. Suoraan metsätalouden hallintaan siirtyy 400 neliökilometriä Ylä-Lapin virkistysmetsiä ja niin sanottuun kolmanteen taseeseen 3600 neliökilometriä Ylä-Lapin luontaistalousalueita.

Siirtyvät alueet ovat uudistuksen jälkeen Metsähallituksen talouspuolen näpeissä. Hakkuut helpottuvat. Maanjalostusyksikkö Laatumaa voi entistä helpommin ideoida alueiden ”kehittämistä”. Soranotto herkältä merenpohjalta tai rehevöittävä jättikalankasvattamo voivat olla jo suunnittelupöydällä. Valtion maiden vuokraus ja myynti yleistyvät myös tapauksissa, joissa luonnolle ja virkistykselle koituu selvää haittaa.

POHJOIS-SUOMESSA pelätään, että säästyneet virkistys- ja retkeilymetsät päätyvät muutosten takia hakkuisiin. Tämä ei useinkaan ole talouden etu, sillä metsät palvelevat tehokkaasti matkailua. Melko vähäisilläkin hakkuutuloilla voi syntyä paljon vahinkoa, koska erämaakokemus on Lapin ehkä tärkein vetovoimatekijä.

Metsähallituksen pitää yhä tasapainottaa toiminnassaan talouskäyttö ja luonnonsuojelu. Jatkossa tämän julkinen valvonta vaikeutuu. Merkittävät siirrot talouskäyttöön tai maanmyynnit täytyy huomata esimerkiksi budjettien liitteistä.
Vahtikoira-palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin.

metsähallituslaki