Keskustelu metsälain uudistamisesta käy kiivaana. Maa- ja metsätalousministeriö korostaa lakiluonnoksen suomia valinnan mahdollisuuksia metsänomistajille. Tutkijat ja luonnonsuojelijat ovat huolissaan uudistettavan lain haitallisista vaikutuksista metsäluonnon monimuotoisuudelle.

Etenkin niin sanotuista ”erityisen tärkeistä elinympäristöistä” ollaan huolissaan, sillä lakiluonnos rajaisi ne pienialaisiksi. Tällaisia ympäristöstään erottuvia pienkohteita ovat esimerkiksi puronvarret, rehevät lehtolaikut, monenlaiset korvet sekä jyrkänteet alusmetsineen. Toisaalta pieniä ne ovat olleet tähänkin saakka, ja niiden pienuutta on ekologian huippututkija Ilkka Hanskia myöten kritisoitu luonnonsuojelun kannalta riittämättöminä.

Huhtikuun alussa maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen laukoi, että metsälaki ei ole luonnonsuojelulaki. Tähän väärinkäsitykseen koko kiista näyttääkin kärjistyvän: nimittäin metsälain on pakko olla myös luonnonsuojelulaki.

Luonnonsuojelulain järeimmälläkään keinolla, luonnonsuojelualueita perustamalla, ei Suomen metsien biodiversiteettiä pystytä pelastamaan. Ei lukuisilla pienillä eikä suurillakaan suojelualueilla, koska ekologisesti riittävää määrää suojelualueita ei pystytä taloudellisista eikä sosiaalisista syistä johtuen perustamaan.

Luonnonsuojelulain keinot eivät mitenkään riitä korjaamaan vanhojen metsälakien aiheuttamia vahinkoja. Metsänhoito on välttämätöntä sopeuttaa nykyistä paremmin luonnon omiin kehityskulkuihin.

Metsänhoidon ja luonnonsuojelun välinen suhde on jatkuvaa kissanhännänvetoa ja hölmöläisen peitonjatkamista. Monimuotoisuuden kannalta uudessa luonnoksessa on yksi valtava parannus suhteessa nykyiseen: jatkuvan kasvatuksen salliminen. Peitteinen metsänhoito oli pitkään tulkittu Suomessa jopa rikolliseksi toiminnaksi. Yli puolet metsänomistajista kuitenkin valitsisi mieluummin avohakkuuttoman metsänhoidon.

Toisaalta luonnoksessa olevat vahingoittuneiden puiden korjausvelvoite ja uudistuskypsyysrajoituksen poisto veisivät monimuotoisuuskehitystä köyhempään suuntaan. On hyvin vaikea arvioida luonnoksen kokonaisvaikutuksia, etenkin jos se perustuu nykyistä enemmän metsänomistajien vapaaseen harkintaan.

Tasaikäiseen monokulttuuriin perustuva tehometsätalous on ristiriidassa konservatiivisen luonnonsuojelun eli alkuperäistä luontoa vaalivan ja luonnonsuojelualueiden perustamiseen nojautuvan luonnonsuojelun kanssa. Luonnonsuojelu ja metsänhoito voitaisiin kuitenkin sovittaa yhteen.

Metsänhoidon tulisi olla luonnon kehityskulkujen kanssa nykyistä paremmin yhteensopivaa, esimerkiksi järeitä puita ja lahopuita tulisi metsiin jättää nykyistä enemmän. Luonnonsuojelualueiden perustamisen rinnalla voitaisiin käyttää enemmän niin sanotun dynaamisen luonnonsuojelun keinoja myös talousmetsissä – lisäämällä uhanalaisia rakennepiirteitä aktiivisin hoitotoimin ja ennallistamalla.

Uusi metsälaki tulisi säätää sellaiseksi, että metsän ekologisesti kestävä talouskäyttö yleistyisi Suomessa. Meillä ei ole varaa menettää mainettamme eettisinä metsänhoitajina eikä enää yhtään metsiemme monimuotoisuutta.

 



luonnonsuojelumetsälakimonimuotoisuus

Tilaa uudistunut Suomen Luonto!

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!