Uhanalaisuuden uudet arviot viittaavat siihen, että valkoselkätikan suojelu ei ole pelkästään valkoselkätikan suojelua vaan hyödyttää myös muita lahopuusta ja isoista lehtipuista riippuvaisia uhanalaisia lajeja.

Äskettäin Aleksi ja Petteri Lehikoinen Helsingin yliopistosta arvioivat valkoselkätikkojen määrän kolminkertaistuneen 1990-luvun alusta nykyiseen 120–180 pariin. Vuonna 2010 valmistunut uhanalaisuusluokitus eli Punainen kirja puolestaan osoittaa, että monien kääpä- ja kovakuoriaislajien tilanne on kohenemassa.

Valkoselkätikat ovat saaneet täydennystä rajantakaisesta Karjalasta, mutta samalla Suomen vanhoista ja isopuisista lehtimetsistä parhaat on suojeltu valkoselkätikan kymmenillä pesimäalueilla erityisesti Järvi-Suomessa. Tikkareviirien runsaassa lahopuustossa elää poikkeuksellisen monimuotoinen joukko kääpiä, kovakuoriaisia, kololintuja ja muita uhanalaisia lajeja. Lahopuun niukkuus on uhanalaisuuden syynä joka kolmannella ja puulajiston yksipuolistuminen joka viidennellä kovakuoriaislajilla.

Suomen Luonto -lehden avustaja, ornitologi Pertti Koskimies arvioi, että Suomen valkoselkätikkojen määrä voi ylittää parhaina vuosina jo 200 paria.

lintureviirisuojeluvalkoselkätikka