Katso suuri kuva, josta voit tarkastella maapallon valoja yksityiskohtaisemmin >>

Katselen kirkkaana hohtavaa linnunrataa yötaivaalla Kalaharin aavikolla Botswanassa. Juuri muita kuin taivaan valoja ei näy. Kauempana leiskuva nuotiontuikku ei häiritse. Kalahari on maailmassa harvoja seutuja, joilla yhä on pimeytensä.

Toisen vaikuttavan kokemuksen sain Tansaniassa öisellä automatkalla Dar es Salaamista maaseudun halki Itä-Usambaran vuorille.

Lähes ainoat valot koko matkalla olivat kylien pienet nuotiot, joiden ympärillä ihmiset istuskelivat, ja satunnainen vastaantuleva auto. Sitten oli taas pitkään sysipimeää seuraavaan kylään.

Näkymän öisestä planeetastamme on luonut Yhdysvaltain avaruushallinto NASA , joka on kerännyt siihen aineiston Suomi NPP -satelliitin lähettämästä valtavasta kuvamateriaalista.

Satelliitti on saanut nimensä amerikansuomalaisen Verner E. Suomen (1915–1995) mukaan. Tähdet ja Avaruus -lehti (1/2013) kertoo, että Wisconsinin yliopistossa elämäntyönsä tehnyttä Suomea kutsutaan kunnioittavasti satelliittitekniikkaa hyödyntävän meteorologian isäksi.

Musta Afrikka -käsite saa uuden merkityksen, kun katsoo öistä maapalloamme. Se on planeettamme pimein manner. Poikkeuksina ovat Välimeren rannikko ja Niilin varsi, yksittäiset suurkaupungit, Länsi-Afrikan rannikko sekä Etelä-Afrikan itäosa.

Amerikassa pimeitä seutuja löytyy eniten arktisilta leveyksiltä. Myös Amazonasin, Andien korkeimpien ylänköjen ja Argentiinan eteläisimmän osan yöt ovat yhä tummia. Aasiassa muun muassa Himalajan vuoristo, autiomaat ja laajat osat Siperiaa ovat säilyttäneet pimeyttään.

Eurooppa on valaistuimpia kolkkia, samoin Pohjois-Amerikan itäosat ja Kalifornia. Etelä-Amerikassa lähinnä rannikoilla on loistetta. Aasiassa etenkin Intia, Japani ja Kiina kylpevät valohehkussa.

Maapallomme valot heijastuvat ihmisyhteisöjen lisäksi monin tavoin eläimiin ja muuhun luontoon. Valaistuksen haittojen vähentämiseen tepsisi näillä näkymin vain Harry Potterin taikakalu, Pimeytin, jolla valoja voisi sopivasti sammutella.