Metsäkeskus on muuttanut kirjettään

Kiitos, Mirjami Linkola, kolumnissa ­­­(SL 08/19) Metsäkeskukselle antamastasi palautteesta.
Kirjoituksessasi viittasit saamaasi Metsään.fi-tiedotteeseen, joka lähetetään kaikille metsänomistajille keilausalueen metsävaratietojen valmistuttua. Lähetettyjen kirjeiden määrä vaihtelee keilausalojen valmistumisten mukaan 30 000:sta 50 000 kirjeeseen vuodessa.

Vuosittain metsänomistajilta saamamme negatiivisen palautteen määrä on muutamissa kymmenissä.

Kyseinen kirje on lähetetty sinulle vuoden 2017 alussa, ja olemme olleet siitä pian yhteydessä. Asiakkailta saatujen palautteiden pohjalta olemme vuoden 2017 jälkeen kehittäneet kirjeen kohdentamista ja rajanneet rakennusten ympäristöjä pois. Lisäksi olemme tarkentaneet metsien rajauksia ja määrittäneet asiakaskohtaiseksi metsäpinta-alaksi vähintään kaksi hehtaaria. Käsittääkseni nykyisillä rajauksilla sinä et kuvauksesi pohjalta olisi ollut kirjeen saajien joukossa.

Olemme myös muokanneet kirjeiden tekstejä niin, että ne tuovat entistä paremmin esiin erilaiset mahdollisuudet oman metsäomaisuuden hoidon tai hoitamattomuuden suhteen.

Metsäkeskus käsittelee asiakaspalautteet säännöllisesti ja huomioi ne palveluiden kehittämisessä. Metsään.fi-tiedotteissa ja -palvelussa on vuodesta 2012 asti ollut kolme pääkokonaisuutta: metsänhoitotyöt, hakkuut ja luontokohteet. Tällöin metsänomistaja saa kokonaiskuvan metsästään ja voi tehdä päätöksiä toiminnastaan omien arvojensa pohjalta.

Minusta on tärkeää muistaa, että metsässä ei tapahdu mitään toimintaa ilman metsänomistajan omaa työtä tai kirjallisesti sopimaa toimeksiantoa.

Veikko Iittainen
Metsänomistajien palvelupäällikkö
Suomen metsäkeskus

Mirjami Linkola vastaa Metsäkeskukselle:

Metsäkeskuksen ei pitäisi lobata puun tarjonnan maksimoimisen puolesta

On tosiaan kohtuullista, että Metsäkeskus on monipuolistanut metsänkäsittelyehdotustensa sisältöä.

Emme kuitenkaan eläneet toista maailmanaikaa pari vuotta sitten, vaan kyse oli ja on verovaroin toteutettavasta viestinnästä, jolla pyrittiin maksimoimaan puuraaka-aineen tarjonta.

Luulisi ettei muun ylitse vyöryvän lobbauksen ja propagandan lisäksi enää Metsäkeskuksen tarvitsisi olla varmistamassa, että puunmyyntipaine säilyy totutusti pakottavana ja hakkuumäärissä paukkuvat ennätykset.

On surkeaa, että sama, laillisuuttakin valvova taho on nyt heikentämässä puronvarsien heiveröistä lain suojaa. Samalla Metsäkeskus mainostaa olevansa monipuolisen luonto-osaamisen asiantuntijatalo, joka varmistaa monimuotoisen luonnon tuleville sukupolville.

Saamani kirjeen kaltaisia on lähtenyt kansalaisille lukuisasti – muun muassa sisarelleni ja useille tuttavilleni. Itse kysyin kirjeen saatuani Metsäkeskukselta, paljonko avohakkuuta ehdottavia kirjeitä oli postitettu, ja pyysin täydentämään metsätietoluovutuksen kohdetahoja esimerkiksi luontokartoitusyrityksin. Vastaukseksi sain pahoittelun ja toteamuksen, että ”palstanne olisi pitänyt huomata poistaa lähetyslistalta”.

Tiedetään toki, että vallankäyttöviestinnän työkalupakkiin kuuluu mitätöidä kritiikki vetoamalla sen kohdistuvan väärin tai vain äärimmäisen harvinaiseen lipsahdukseen ja toteamalla sen esittäjän kuuluvan äärimmäisen mitättömään vähemmistöön.

Mirjami Linkola
Suomen Luonnon kolumnisti