Suomen Metsäkeskus päivitti hiljattain tulkintaansa metsälain kymmenennestä pykälästä. Pykälän on tarkoitus turvata erityisen tärkeitä elinympäristöjä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Toimet, joilla monimuotoisuus saadaan säilymään, tehdään Metsäkeskuksen tekemien lain tulkintojen perusteella.

Metsäkeskus on viime vuonna päivittänyt ehtoja, jotka suojelukohteen, esimerkiksi puroa ympäröivän metsän, tulee täyttää saadakseen lain suojan. Uusi tulkinta jättää tuhansia kohteita suojelun ulkopuolelle.

Suomen Luonto pyysi Metsäkeskusta vertailemaan metsälain nojalla suojeltuja hehtaareja ennen lain tulkinnan päivitystä ja sen jälkeen.

Alustava vertailu paljasti, että ennen metsälain nojalla suojeltuja alueita jäi uuden tulkinnan mukaan suojelun ulkopuolelle jopa 8700 hehtaaria.

Näin ollen lain tulkinnan päivitys jättää suojelun ulkopuolelle miltei 700 hehtaaria suuremman alan kuin mitä yksityiset maanomistajat, kunnat ja valtio suojelivat viime vuonna Luontolahjani satavuotialle Suomelle -kampanjan nojalla.

Vuoden 2017 lopussa metsälain nojalla oli suojeltu 32800 hehtaaria metsiä purojen ja norojen varsilta. Lain tulkinnan päivityksen jälkeen suojeltuja alueita oli 24100 hehtaaria.

4400 hehtaaria ennen metsälain nojalla suojeltuja puroja ja noroja luokiteltiin päivityksen yhteydessä muiksi arvokkaiksi elinympäristöiksi, joille Metsäkeskus ei suosittele hakkuita, mutta jotka eivät myöskään ole metsälain nojalla suojeltuja. Näiden norojen ja purovarsien suojelu on maanomistajan hyvän tahdon tai mahdollisen metsäsertifikaatin varassa. Lain tulkinnan päivityksen myötä siis jopa neljännes metsälain nojalla suojelluista alueista jäi suojelun ulkopuolelle.

Ulkopuolisia asiantuntijoita kuulematta tehty metsälain tulkinnan päivitys paljastui, kun Jyväskylän yliopiston tutkijat Anna Oldén ja Panu Halme tarkastelivat puronvarsimetsien suojelutilannetta.

Vanhan tulkinnan mukaan puroa reunustavaa metsää säästettiin hakkuiden yhteydessä hyvin vaihtelevasti, yleensä noin 10–20 metrin leveydeltä molemmin puolin puroa. Aikaisemmin lain tulkinta vaihteli paikallisesti paljon, ja metsänomistajat eivät siten olleet tasavertaisessa asemassa eri puolilla maata. Siksi Metsäkeskus halusi päivittää ja yhtenäistää lain tulkintaa.

Uuden, valtakunnallisesti yhtenäisen tulkinnan mukaan purojen reunusmetsää tulisi säästää valtapuuston pituutta vastaava leveys. Tyypillisesti puusto on noin 20–25 metriä korkeaa. Näin purojen suojelussa päästään lähemmäs 30 metrin
levyistä suojakaistaa, joka tutkimusten mukaan turvaa paremmin monimuotoisuuden. Puroa ympäröivä varjostava metsä säilyttää kostean pienilmaston ja on monille lajeille tärkeä.

Kun Metsäkeskus päivitti metsälain tulkintaa, se katsoi, että aiemmin kapeampana rajatut kohteet eivät enää välttämättä täytä lain vaatimuksia ja poisti monilta niistä metsälakikohteen suojan. Näin moni lain nojalla aiemmin suojeltu puronvarsimetsä putosi suojelun ulkopuolelle. Jos puroa reunustava metsä on alle 20–25 metriä leveä, saattoi koko puronvarsimetsä jää vaille lain suojaa.

Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Paloma Hannonen ihmettelee Metsäkeskuksen tapaa arvioida metsälakia. Hänen mielestään vuonna 2014 uudistetun lain tulkinnan päivityksessä pitäisi arvioida myös lain aukot monimuotoisuuden kannalta.

”Nyt poistettiin massiivinen määrä metsälakikohteita kysymättä aihetta tutkivilta tutkijoilta tai keskustelematta sidosryhmien kanssa”, Hannonen sanoo.

”Tällainen on omiaan romuttamaan luottamusta Metsäkeskukseen ja koko metsäalan kestävyyspuheisiin. Toivottavasti poistot perutaan nopeasti.”

metsäkeskusmetsälakimetsälakikohteetmonimuotoisuuspurotsuojelu