Mikä lintu mahtaa olla kevään ensimmäinen airut? Isokoskelo on yksi ehdokkaista harmaalokin ja merilokin ohella. Asiaa kuitenkin mutkistavat talvehtivat linnut, joten mitalisijat jäävät jakamatta.

Isokoskelo on tyypillinen talvenkärkkyjä, joita jää leutoina talvina suurin joukoin rannikkomme ja saaristomme avovesialueille. Linnut alkavat vasta jäätymisen pakottamina vetäytyä etelämmäs Itämerelle, lähinnä Etelä-Ruotsin ja Tanskan rannikolle.

Alkaneen vuoden ensimmäisen viikon aikana isokoskeloista oli lintujärjestö BirdLifen Tiira-havaintopalvelun mukaan tehty havaintoja noin 11 000 yksilöstä, pääosin rannikolla ja Ahvenanmaalla. Jonkin verran isokoskeloita oli myös sisämaan sulapaikoilla. Ilmaston lämpeneminen on lisännyt talvehtivien isokoskeloiden ja muutamien muidenkin vesilintujen, esimerkiksi telkkien ja tukkasotkien, määriä.

Olivatpa helmikuun loppupuolen tai maaliskuun alun koskelot sitten talvehtivia tai muuttajia, juhlapukuiset koiraat ovat upea näky niiden istuskellessa sulapaikkojen jäänreunalla. Vielä vaikuttavampi ilmestys ne ovat lennossa, kun lumesta ja jäästä heijastuu valoa, jolloin koiraiden vatsapuoli hohtaa upeassa keltaoranssin sävyssä ja räikeänpunaiset räpylät loistavat. Naaraat ovat vaatimattomampia, mutta niinhän asia useimmiten lintumaailmassa on.

Pesintä alkaa huhti–toukokuussa. Pesäpaikkana on iso puunkolo tai pönttö, mutta myös ulkorakennukset ja niiden alustat kelpaavat. Muuan tuttavani oli saanut isokoskelon pesävieraaksi ulkohuussiinsa. Naaras voi hautoa myös vaikkapa matalan pöytämäisen katajan tai suuren kivenlohkareen suojassa.

Poikasia kuoriutuu koko liuta, kymmenkunta ja enemmänkin silloin, kun kaksi naarasta on muninut samaan pesään, mikä ei ole tavatonta. Untuvikot ovat kuoriuduttuaan melko pian valmiita vesille. Pieninä poikaset nousevat välillä emon selkään matkustamaan. Isokoskeloilla on myös tapana kahmia poikasia toisilta emoilta, jolloin syntyy jopa kymmenien lintujen suurperheitä.

Isokoskeloita tavataan koko maassa Lappia myöten. Eniten koskeloita asustaa saaristossa ja merenrannikolla, mutta niitä on myös sisämaan suurilla, karuilla järvillä. Siellä, missä suuret järvet puuttuvat, on koskelotyhjiöitä.

Isokoskeloiden pääravintoa ovat kalat, suurimmillaan reilun vaaksan kokoiset. Monesti linnut työntävät päänsä veteen kurkistaakseen, onko ahdin antimia näkyvissä. Kalastamiseen isokoskeloilla on täydellinen varustus: sukkulamainen ruumis sukeltamiseen ja koukkupäinen, sahalaitainen vankka nokka saaliin nappaamiseen. Koskelot osaavat kaivaa kaloja pohjakivien altakin.

Ruokailu ei ole mikään herkutteluhetki, vaan kalat niellään saman tien. Jonkin verran isokoskelot syövät myös sammakoita, äyriäisiä ja hyönteisiä. Isokoskeloilla on myös tapana kalastaa nuottakuntina, joissa ne vettä äänekkäästi läiskyttämällä ajavat kalaparvia edellään sopivaan satimeen ja käyvät niiden kimppuun. Syksyisin jopa useita satoja isokoskeloita saattaa lyöttäytyä yhteen suureksi kalastusosuuskunnaksi.

ISOKOSKELO
Mergus merganser

Luokittelu: Kokosukeltaja, tieteellinen nimikin tarkoittaa sukeltavaa sorsaa. Kookkaimpia sorsalintujamme, pituus 58–68, siipienväli 78–98 senttiä. Paino pari kiloa.

Tuntomerkkejä: Ruumis pitkänomainen, kummallakin sukupuolella tuuhea niskatöyhtö, räpylät ja nokka punaiset. Soidinpuvussa koiraan olemus on hyvin vaalea, vain pää on tummanvihreä ja selkä ja siiven kärkiosat ovat mustat. Naaras ja nuori lintu ovat harmaansävyisiä, ja soidinasun jälkeisessä niin sanotussa eklipsipuvussa koiraskin muistuttaa naarasta, mutta hyvänä tuntomerkkinä koiraan suuri siipilaikku säilyy.

Ravinto: Pääosin pikkukalat, joiden pyyntiin pitkä, koukkukärkinen ja sahalaitainen nokka sopii erinomaisesti. Syö myös äyriäisiä, hyönteisiä ja sammakoita.

Lisääntyminen: Vesilintujemme aikaisimpia pesijöitä. Pesä puunkolossa, pöntössä, kivenlohkareen, ulkorakennuksen tai maanmyötäisen katajan alla. Munia 8–12, toisinaan enemmänkin, kun kaksi naarasta on muninut samaan pesään. Haudonta kestää noin kuukauden ja poikaset varttuvat lentokykyisiksi kahdessa kuukaudessa.

Älä sekoita: Tukkakoskelon ja isokoskelon naaraat muistuttavat toisiaan, mutta tukkakoskelo on solakampi, sen nokka on kapeampi ja niskatöyhtö harottavampi, kuin huonosti kammattu. Isokoskelolla on myös jyrkkä väriraja kaulassa.

Erikoista: Isokoskelot kalastavat usein nuottakuntina. Syksyllä ne voivat lyöttäytyä yhteen jopa useamman sadan yksilön suurparviksi.

Soidinpukuinen isokoskelokoiras on selvästi erinäköinen kuin naaras. Kuva: Bengt Nyman, Flickr (CC BY 2.0)

isokoskeloLinnutsorsalinnutViikon laji

Suomen Luonto tekee hyvää!

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!