Jokainen joka on lukenut Asterix ja Obelix-sarjakuvia, muistaa että tietäjä Akvavitix leikkaa tammella kasvavaa misteliä (Viscum album) kultaisella sirpillä taikajuomaansa varten. Akvavitix oli druidi. Vaikka sarjakuva on mielikuvituksen tuotetta, se pohjautuu historiallisiin tietoihin.

Druidit olivat pappiskastia. He elivät kelttiläisten keskuudessa Britanniassa ja Pohjois-Ranskassa ajanlaskumme alkuhämärissä. Englantilainen jouluperinne mistelin alla suutelemisesta on druideilta peräisin. He uskoivat mistelin parantavan hedelmällisyyttä ja tuovan hyvää onnea. Tosin suutelutapa mistelin alla syntyi vasta 1800 vuotta myöhemmin viktoriaanisen ajan Englannissa.

Yleisimpiä mistelin isäntäpuita Manner-Euroopassa ovat hopeavaahtera (Acer saccarhinum), poppelit (Populus sp.), valeakaasia (Robinia pseudoacacia) ja pihlaja (Sorbus aucuparia). Harvinaisempien isäntäpuiden listalta löytyy enemmän tutumpia kotimaisia lajeja: haapa, omenapuu, metsävaahtera ja rauduskoivu.

Suomessa misteliä kasvaa Lounais-Suomessa.

Misteli leviää lintujen mukana. Puoliloisena elävä kasvi tekee valkoisia marjoja, joita monet linnut syövät ja samalla levittävät.

Mitkä linnut tarkalleen mistelin marjoja sitten levittävät? Espanjalaistutkijat selvittivät asiaa Sierra de Bazan vuoristossa Etelä-Espanjassa, noin 150km Malagasta itäkoilliseen.

He laskivat 11 lintulajin käyvän nokkimassa mistelin siemeniä. Useimmin mistelin marjoja söivät rastaat, kuten kulo-, laulu- ja sepelrastaat. Myös punarinnat ja mustapääkertut söivät toisinaan marjoja. Tali- ja kuusitiaiset kävivät nokkimassa marjoja satunneisesti, mutta eivät syöneet niitä.

Mistelin marjoja syövien lintujen lisäksi tutkijat selvittivät, mitä marjoille sitten tapahtuu, eli minne linnut ne kakkaavat marjojen sisältämät siemenet. Suurin osa rastaiden kakoista putosi lähelle puun runkoa tai paksuille oksille. Niillä siemenet kyllä itivät, mutta imujuuri ei päässyt tunkeutumaan paksun kaarnan läpi, ja siemen kuivui.

Mustapääkertut söivät marjoja lähes yhtä paljon kuin rastaat, ja lisäksi ne putosivat oikeaan paikkaan: nuorelle melko hennolle oksalle, jonka kuoren läpi imujuuri pääsi kasvamaan. Myös tiaiset kävivät nokkimassa mistelin marjoja, vaikka ne eivät niitä syöneetkään. Siemenet kuitenkin päätyivät sopivalle kasvualustalle, kun tiaiset pyyhkivät siementä irti nokastaan oksaa vasten.

Siemen on tahmaisen liman ympäröimä, jonka ansiosta se liimaantuu oksaan eikä putoa maahan asti. Mistelille on tietysti hyötyä että monet eri lintulajit levittävät sen siemeniä, koska isommat rastaat lentävät kauas ja levittävät siemeniä uusille paikoille, ja pikkulinnut pitävät huolen siementen leviämisestä lähiympäristöön.

Eniten mistelin marjoja syö kulorastas. Se on jopa saanut tieteellisen ja englanninkielisen nimensäkin mistelin mukaan: Mistle trush, Turdus viscivorus. Lajinimen ’visci’ viittaa mistelin sukuun Viscum, ’vorus’ on johdettu latinan sanasta ’voro’, niellä.

 

Misteli (Viscum album)

Kasvumuoto: Puiden puoliloinen. Isäntäpuita tunnetaan jopa 200 eri lajia.

Koko: Voi kasvaa halkaisijaltaan metrin kokoiseksi.

Varsi: Tukeva, kellanvihreä.

Lehdet: Ikivihreät, nahkeat, väriltään oliivinvihreät.

Kukka: Pienet keltaiset kukat lehtihangoissa. Kaksikotinen, eli emi- ja hedekukat kasvavat eri yksilöissä. Hyönteispölytteinen.

Kukinta-aika: Keväällä.

Levinneisyys: Muutamia tunnettuja kavupaikkoja Etelä-Suomessa: Paraisilla, Turussa ja Jokioisilla. Esiintyy myös Ruotsissa, yleinen Keski-Euroopassa.

Tiesitkö?
Marjat ovat vahamaiset ja valkoiset.

joulukukkakulorastasmisteliViikon lajiviscum album