Mökkimme kellarissa on metsähiiriä. Laitoin pahvilautaselle rotanmyrkkyä, joka oli parin viikon päästä peitetty sepelillä. Purin lastin ja totesin myrkkyä olevan edelleen lautasella. Onko kyse Ruokavaraston peittämisestä lajitovereilta vai niiden varoittaminen vaarasta?

Samoja metkuja harrastavat minunkin metsähiireni, jokasyksyiset kellariin änkeävät asunnonetsijät. Kallistun kysyjän esittämistä vastausvaihtoehdoista ensimmäisen puolelle.

Mutta kun metsähiiret etsivät ruokansa niukkavaloisissa olinpaikoissaan jopa umpipimeässä hajuaistin avulla, niin miksi sitten aarre yritetään naamioida? Sehän ei estä hääppöisesti hajun leviämistä. Vai erehdynkö uskomaan hajuaistia ainoaksi ruuanetsintäkeinoksi? Jospa tunnustelu ja sen jatkona maistelu ovat myös hiirien keinoja. Silloin katteen teko saattaa hyvinkin palvella aarteenpiilottajan etuja, kun tunnustelija saa ensi koettelemalla suun täydeltä kelvotonta tavaraa.

Kun olin kokeillut kaikki muut keinot, joilla yritin estää hiirien tulon kellariin, aloin muutama vuosi sitten käyttää myrkkyä (olin joutunut jo vaihtamaan kertaalleen hiirenpissalta vahvasti haisevat lattiaeristeet) ja se tehosi.

Tämä viittaa siihen, etteivät hiiret todella ymmärrä myrkkyjen vaarallisuutta. Rottien kykyvalikoimaan tämä kyllä kuuluu ja sen mahdollistaa rottayhdyskuntien pysyvyyden sekä rottien pitemmän elinkaaren verrattuna pienempiin sukulaisiinsa.

 

 

metsähiiri

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!