Haahka on pesäpaikkansa valinnassa suurpiirteinen. Toisinaan pesä on keskellä aukeaa aluetta, joskus taas katajan alla tai seinän vieressä suojassa.

Kun hautovan haahkan pelottaa pois, munat jäävät paljaiksi. Pian varikset keksivät pesän, rikkovat munat ja syövät ne suihinsa. Kun haahka saa rauhassa poistua pesästään ruokailemaan, se peittää munansa pesäuntuvilla.

Majakkasaarilla ja muissakin ihmisten suosimissa paikoissa haahkat ovat vuosikymmenien kuluessa tottuneet ihmisiin, eivätkä ne lähde pesästään ainakaan kovin helposti pakoon. Tämän takia samat linnut saattavat pesiä vuodesta toiseen täsmälleen samaan paikkaan. Lisäksi saarilla liikkuvat ihmiset yleensä käyttävät aina samoja kulkureittejä.

Ainakin Norjan avoimella rannikolla on haahkalle rakennettu kivisiä suojia pesien ympärille niin, etteivät korkeilla paikoilla tähystävät tai ylilentävät varikset näe munia. Norjassa haahkanuntuvien kerääjien on tärkeää saada mahdollisimman paljon pesiä onnistumaan ja tuottamaan uusia pesijöitä.

Tiiliskivisuojia pesien ympärille rakensivat majakanvartijat aikoinaan Lågskärin majakkasaarella Ahvenanmaalla, ja varmasti muuallakin on suosittu haahkan pesimistä samantapaisesti.

Mökeillä kävijät voisivat seurata näitä neuvoja: Haahkan hautoma-aikana liikutaan aina samoja polkuja pitkin. Koiria ei päästetä vapaiksi. Pesien ympärille kootaan näkösuojaa, joka estää variksia näkemästä munia. Lisäksi pelotetaan paikalla kärkkyvät varikset aina tavattaessa kauemmaksi — varikset ovat oppivia lintuja ja lopulta hakevat rauhallisemmat maisemat.

Ja kun haahkan pesintä onnistuu, huolehditaan, että seuraavana keväänä paikka on hyvässä kunnossa ja suojaukset ovat paikallaan. Onnistuneen pesinnän jälkeen haahka hyvinkin pyrkii seuraavana vuonna uudestaan samaan kuoppaan.

haahkalintujen pesintä