Ympäristö nyt: EU-kansalaisaloite ajaa luonnolle perusoikeuksia
Koli on Suomen kansallismaisemaa. Kuva: Shutterstock
Kun luontoympäristöstä, kuten metsäalueesta tai suosta tulee oikeussubjekti, saa se samanlaiset juridiset oikeudet kuin esimerkiksi yritys, kunta tai säätiö. Luontoympäristö nousee niiden kanssa samalle tasolle oikeusprosessissa.
EU-kansalaisaloite ”Rights for Nature: Empower Citizens to Represent and Protect Ecosystems” luonnon perusoikeuksien puolesta käynnistyi lokakuussa. Kansalaisaloitteella kerätään allekirjoituksia kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa.
Kyseessä on ensimmäinen EU:n laajuinen laajalti nimenomaan luonnon perusoikeuksia ja ekosysteemien oikeussubjektin asemaa hakeva kansalaisaloite. Suomessa kampanjasta vastaa Hiljaisten oikeus -ryhmä.
Aloitteen koordinaattorina toimii saksalainen Rechte der Natur e.V., yhdessä kymmenen muun eurooppalaisen luonnonsuojelujärjestön sekä Global Alliance for the Rights of Naturen (GARN) eurooppalaisen verkoston kanssa. Aloite kirjattiin Euroopan komission rekisteriin toukokuussa 2026. Allekirjoitusoikeutettuja ovat kaikki 27 EU-maiden äänestysikäiset kansalaiset.
Jokaisella jäsenmaalla on minimiraja, joka vaaditaan aloitteen etenemiseen. Suomessa raja on 10800 ääntä. Jos miljoona allekirjoitusta on kerätty 12. lokakuuta 2027 mennessä ja vähintään seitsemässä jäsenvaltiossa on saavutettu vähimmäismäärä, Euroopan komission on vastattava aloitteeseen.
Luonnon itseisarvo nostetaan uhanalaisuuden rinnalle
Hiljaisten oikeus -ryhmän edustajan, Juhani Haukan mukaan läpi mennessään kansalaisaloite antaisi mahdollisuuden toimia niitä voimia vastaan, jotka toimivat aktiivisesti ympäristölainsäädäntöä murentaakseen EU-tasolla.
”[Luonnon] Itseisarvo on avaintermi, peruste oikeussubjektille. Itseisarvo usein tänä päivänä liitetään uhanalaisuuteen ja huomioidaan vasta uhanalaisuuden ollessa vakavalla tasolla”, Haukka painottaa.
Aloite pyrkii korjaamaan nykyisiä ympäristölainsäädännön direktiivejä, sillä ne eivät Haukan mukaan estä luonnon tuhoamista kaupallisin perustein tai turvallisuuteen vedoten. ”Tarkoitus ei ole purkaa nykyisiä direktiivejä, käytäntöjä ja lainsäädäntöä, vaan nitoa ne yhteen ja tehostaa niitä perusoikeuksien turvin,” Haukka alleviivaa.
Hollannissa, jossa luonnonsuojelujärjestöt tukivat aloitetta voimakkaasti jo ennen aloitteen allekirjoitusten alkamista, vaadittavien allekirjoitusten määrä ylitti kolmasosan vaadituista ensimmäisen kahden viikon aikana. Suurista luonnonsuojeluorganisaatioista esimerkiksi Ranskassa Greenpeace tukee aloitetta. Ruotsissa myös luterilainen kirkko on antanut aloitteelle tukensa.
Voiko luonnon oikeuksia ajava aloite mennä EU:ssa läpi?
Jos aloite saa riittävästi allekirjoituksia, se toimitetaan komissiolle. Mikäli komissio päättää edetä lainsäädäntöprosessin laatimista kohti, ehdotus etenee EU:n lainsäädäntömenettelyyn. Miljoonan allekirjoituksen täyttyminen on siis ensimmäinen kynnys menettelyprosessissa.
Kansalaisaloitteen matka direktiiviksi on kuitenkin moniportainen. Lakiasiantoimisto Maailman toimitusjohtaja Laura Kolehmainen suhtautuu skeptisesti Von der Leyenin II komission linjaan.
”Kyse on komissiosta, joka purkaa ympäristölainsäädäntöä, esimerkiksi kaivoshankkeiden tieltä. Sitä kontekstia vasten aloitteen eteneminen ei näytä todennäköiseltä”, Kolehmainen pohtii.
Pelastaisiko laki Viiankiaavan?
Kansalaisaloitteen esimerkkitapauksena toimii Espanjan Mar Menor -laguunin tapaus, jossa vuonna 2022 rannikkolaguuni ja samalla Euroopan suurin suolajärvi sai juridisen oikeushenkilön aseman. Oikeushenkilön statusta edelsi monivuotinen ruohonjuuritason kampanjointi, jossa vakavasti saastuneen laguunin pelastamiseksi tähtäävä kansalaisaloite saavutti yli 600000 allekirjoitusta. Mar Menorin ensimmäinen oikeudenkäynti oikeushenkilön statuksella alkoi toukokuussa 2026.
Kolehmainen avaa tällaisen olevan laajemminkin mahdollista, mikäli EU-aloite etenisi direktiiviksi asti.
”Ekosysteemin puolesta voitaisi määrätä edustaja toimimaan oikeudessa, ikään kuin alaikäiselle ihmisellekin oikeusprosesseissa”, Kolehmainen sanoo.
Nykyinen lainsäädäntö sallii luonnon pilaamisen aivan liian helposti ja luonto näyttäytyy laissa pitkälti ihmisen näkökulmasta.
”Lähtökohta ympäristölainsäädännössä on kysymys siitä, kuinka paljon saa tuhota, hävittää ja saastuttaa ihmisten itse itselleen antamien oikeuksien toteuttamiseksi. Ei kysytä, mitä ympäristö ja luonto tarvitsisivat kukoistaakseen. Esimerkiksi kotimaisessa ympäristönsuojelulaissa ympäristön pilaaminen on laillista ja sallittua, mutta merkittävä pilaaminen kiellettyä. Arvioidaan vain, onko pilaaminen merkittävää, eikä keskustella siitä, miksi pilaaminen olisi oikeutettua ylipäätään. Oikeushenkilön status ei ratkaisisi tätä laajaa ongelmaa, mutta tasoittaisi puntteja, kun arvioidaan eri tahojen oikeuksia toisiaan vasten”, Kolehmainen kertoo.
Kolehmainen pitää aloitetta olennaisena esimerkiksi tiettyjen luontokohteiden tapauksissa.
”Viiankiaavan kaltaisissa tapauksissa mahdollisella direktiivillä saattaisi olla ratkaisevia merkityksiä suojelun kannalta, esimerkiksi siten että sitä ei saisi tuhota kaivoksen tieltä. ” Kolehmainen avaa.

Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.
