Talvitelttailu saattaa ehkä tuntua hankalalta ja hyiseltä puuhalta, mutta pikkunikseillä yöunista saa makeat pakkasellakin. Suomen Luonnossa 1/2018 tarinoidaan talvivaelluksesta Lemmenjoen kansallispuistossa. Otetaan suunta jutussa mainitulle Härkäjärven telttailupaikalle leiriytymispuuhiin.

Lemmenjoen varsi on virkistysvyöhykettä, missä telttailu on sallittu ainoastaan tarkoitukseen merkityillä paikoilla, joten Härkäjärven telttapaikka oli luonteva valinta. Valitsimme teltalle suojaisan paikan kahden sopivan välimatkan välein olevan männyn väliin, joihin voimme teltan narut sitoa. Mainio näkymä lupon koristamien puiden joukosta alla avautuvalle Lemmenjoen Härkäjärvelle on tietysti hyvä lisä, samoin nuotiopaikan ja käymälän läheisyys – kansallispuistoissa retkeilijää hemmotellaan!

Valinnan vapautta on enemmän, kun nousee hikisen nousun jokilaaksosta syrjävyöhykkeelle, siellä voi teltanpaikkansa valita vapaasti ja virittää tuletkin risuista ja muusta vähäarvoisesta puusta. Suurempien runkojen ottamiseen Metsähallitus myy erikseen lupia.

Teltan pystytys aloitetaan tamppaamalla suksilla lumi teltan kokoiselta alueelta tiiviiksi. Lunta ei kannata lapioida pois, sillä se tasoittaa epätasaisuudet ja eristää nukkujia kylmästä maasta.

Absidiin kaivettu syvennys lisää tilaa puuhastella. Jos lunta olisi enemmän, voisi sisäteltan reunalla istuskella kuin penkillä.
Talvitelttailua Lemmenjoen varrella sijaitsevalla Härkäjärven telttailualueella tammikuussa 2017.

Normaaleilla telttakiiloilla ei juuri ole tekoa keskitalvisella lapinvaelluksella, sillä jäätyneessä maassa, saati pehmeässä lumessa, ne eivät pidä. Ratkaisu on kuitenkin helppo. Keräsimme vahvoja oksanpätkiä ja lisäksi haloimme nuotiopaikan haloista muutamia sopivan ohuita soiroja, joihin sidoimme telttanarut, jotka sitten hautasimme ja poljimme tiiviisti lumeen. Lumi kovettuu nopeasti ja kiinnityksestä tulee pitävä. Tarkoitusta varten on tietysti olemassa kaupallisiakin tuotteita ja näppärä tekee lumiankkurit itse, mutta metsäisillä seuduilla siihen ei juuri ole tarvetta.

Seuraavaksi kaivetaan absidiin, eli teltan eteiseen, syvennys, jolloin absidiin tulee enemmän tilaa liikkua, pukea saappaita ja puuhata muuta sellaista. Jos lunta olisi enemmän, voisi sisäteltan ovella istua kuin penkillä.

Kun teltta on saatu pystyyn, aloitetaan sisustaminen. Ensimmäisenä sisälle menevät makuualustat. Joskus käytän patjojen alla vielä lisäeristeenä alumiinipinnoitteella ja ohuella eristeellä varustettua kangasta, mutta sitä ei tällä kertaa ollut mukana. Patjoja on kaiken kaikkiaan kolme ja ne peittävät koko teltan lattian. Sitten vain makuupussit levälleen kuohkeutumaan ja rinkat teltan absidiin suojaan. Ylimääräisiä vaatteita tungen makuupussin suojapussiin tyynyksi. Yöksi päähän vedetään kypärämyssyt, ne pysyvät päässä vaikka vähän pussissa pyörisikin. Otsalamput tuovat valoa. Onpa täällä kotoisaa!

Lumi sulaa ruokavedeksi Härkäjärven nuotiopaikalla.

Yöllä pakkanen paukkuu 18 pakkasasteessa, mutta talvimakuupussissa tarkenee mainiosti. Mittasin aamulla lämpötiloja teltan ulko- ja sisäpuolella: ulkona oli pakkasta 7,5 astetta, absidissa -4 °C ja sisäteltassa vielä asteen lämpimämpää – ohut ulko- ja sisäteltan käsittävä kankainen asumuskin eristää.

Illan ohjelma oli parhaasta päästä: nuotion taikapiiri ja taivaalla roihuavat revontulet! Telttaillessa ollaan ulkona luonnossa kellon ympäri ja vaikka ulos ei näkisikään, niin tuulenhumina kantautuu teltan uumeniin silloinkin. Se on talvitelttailussakin parasta!