Toukokuun ensimmäiset päivät olivat koleita, mutta 6. päivä lämpeni. Sammakot lähtivät liikkeelle ja loikkivat pihamme poikki – määrätietoisesti kohti läheisiä suolampia.

Sammakoiden jälkeen kevät otti aimo loikan. Vastaavaa ryöpsähdystä en muista aiemmin nähneeni. Koivut ovat vihertyneet melkein silmissä, maasta työntyy kaikenlaista versoa, kimalaiset pörräävät pajujen kukinnoissa, pihalla kaikuu kirjosiepon laulu… Myös täällä Kuhmossa on mitattu hellelukemia.

No, on ollut toisenlaisiakin keväitä. Esimerkiksi viime vuonna. Kun nyt hikoillaan helteessä, tasan vuosi sitten oli öisin -10 asteen pakkasia. Äitienpäivänä pihamme linturuokinnalla oli ennennäkemätön kuhina – etupäässä peippoja, järripeippoja ja vihervarpusia – niin että siemeniä kului päivässä saman verran kuin talvella viikossa. Koko päivän satoi räntää ja lunta, ja puhalsi hyinen tuuli; muutolta tulleet linturessut tankkasivat henkensä hädässä.

Ja tuolla samaisella suolla, jonne nyt 6. toukokuuta sammakot riensivät, minä puolestani hiihdin vielä kymmenen päivää myöhemmin, siis 16. toukokuuta! Hanki kantoi hienosti ja näkymät olivat kuin helmikuussa konsanaan.

Vuosi sitten tähän aikaan en voinut pitää taimia kasvihuoneessa, siellä kun oli aivan liian kylmä. Nyt taas salaatit eivät idä, koska kasvihuoneessa on liian kuuma!

Sanotaan, että ilmastonmuutos ei tarjoa pelkästään lämpenevää, vaan myös ääri-ilmiöitä. Tämä ja edellinen kevät näyttävät, että näinhän se on: säitä on laidasta laitaan, voi odottaa melkein mitä tahansa. Asian vakuudeksi ohessa kaksi kuvaa, jotka molemmat on otettu pihaltamme 15. toukokuuta, toinen kuva tänä vuonna, toinen viime vuonna…

15.5. 2018

15.5.2017

Ja vielä virallista tilastoa viime vuodelta: toukokuun 15. päivä Kuhmossa lumen syvyys oli 44 cm.