20/2025

Otsikon kuvassa näkyy harmaasorsan vatsapuolen helpohko tuntomerkki, soikion muotoinen valkoinen alue. Nokka näyttää varsin tummalta, naaraalla kuitenkin paljon vaaleammalta nokan reunojen ruskean värin vuoksi. Läheltä katsottuna erityisesti koiraan rinnan harmaan sävyt ovat hienoja ja osuvat hyvin harmaasorsa -nimeen.

Kuvien harmaasorsat lensivät soidinta, vauhdikasta heittelehtivää lentelyä ryhmässä huhtikuun jälkipuoliskolla Virossa. Enemmistö tähän lentoon osallistujista oli koiraita. Ylimmäisenä erottuu selvästi naaraslintu.

Jos vaalea soikea valkoinen laukku on hyvä tuntomerkki altapäin, niin siiven yläpuolelta sen takaosassa sekä koiraalla että naaraalla näkyy selvärajainen vaalea laikku. Naaraalla laikku on kuitenkin pienempi. Naaras muistuttaa väritykseltään paljon sinisorsanaarasta ja voi sen vuoksi jäädä joskus huomaamatta.

Harmaasorsa on Suomessa yllättävän uusi tulokas, joka ilmestyi meille 1970-luvulla.

Harmaasorsa esiintyy erityisesti rehevillä merenlahdilla ja merenrantaniityillä etelä- ja länsirannikolla, mutta pesä voi olla melko vaatimattomallakin luodolla, jos sillä on kuitenkin sopivasti palanen niittyä ja kasvustoa pesän suojaksi. Muiden puolisukeltajasorsien enemmistöstä poiketen harmaasorsa on oppinut pärjäämään myös ruovikoissa. Esiintymisalue yltää etelärannikolta Perämerelle.

Siivenaluset ovat varsin vaaleat

Monen Suomeen hiljan levinneen tai kannaltaan kasvaneen lajin menestyksen yksi syy on rehevöityneissä vesissä, niin harmaasorsankin. Noin viidenkymmen vuoden takaisista ensi havainnoista kanta on noussut 700 – 1 500 pariin.

Viron Lintuatlaksessa (Eesti Linnuatlas, Tartu 2018) mm. harmaasorsasta kirjoittanut Eve Mägi arvioi pesien uhkaksi Virossa ketun, supikoiran, varikset, korpit ja suuret lokit. Merikotkakin voi napata hautovan linnun. Hänen mukaansa lajin olosuhteita voivat uhata myös rannikon saastuminen ja metsästys.