11/2025

Eli nyt on hyvät mahdollisuudet onnistuneeseen pöllövuoteen. Tosin joskus hyvä ennuste kääntyy äkkiä myyräkatoon, varmaa ei voi sanoa. Suomessa myös talvet poikkeavat aika paljon etelän ja lännen sekä idän ja pohjoisen välillä. Alueellisesti pikkunisäkkäiden määrä voi vaihdella yllättävästikin. Talvehtineet hiirihaukat ja piekanat esim. Hämeessä viestittivät nyt hyvästä talvesta.

Mutta jos innostuu pöllökuunteluun, tässä pari enemmän tai vähemmän hyvää vinkkiä.

Lähdetään pienemmästä isompaan:

Varpuspöllö huutaa mielellään ainakin hetken juuri auringon laskiessa. Toinen varpuspöllön tunnelmallisen soidinviheltelyn aktiivinen vaihe on puolta tuntia ennen aamun sarastusta. Silloin häiritsevät äänet ovat vähissä ja pikkupöllö usein muutaman hetken äänessä.

Helmipöllö on monesti pitkään äänessä. Siihen kuten muihinkin pöllöihin tietysti vaikuttaa paljon, onko puoliso löydetty ja pesinnän alkamisen ajankohta. Harmillisesti harvinaistuvan helmipöllön puputus olisi hienoa kuultavaa.

Sarvipöllö, vaikka suurin osa muuttaakin, alkaa olla jo äänessä. Hiljainen tyyni yö kuljettaa senkin ääntä paremmin viljelysaukeiden laidoilla ja metsäsaarekkeissa.

Mitä pohjoisemmaksi retkeilee, sitä enemmän voi nähdä ja kuulla hiiripöllöjä – myös aivan päiväsaikaan.

Hiiripöllö

Suopöllö kuuluu Itä- ja Pohjois-Suomen retkille muita hieman keväämmällä.

Suopöllö on kuvattu dia-aikaan Varanginvuonolla

Lehtopöllöja voi joskus kuulla yhden yön sopivan kelin ja ajankodan aikana paljonkin. Lehtopöllö huutelee innokkaasti jo syksyllä elokuun lopulla parinmudostuksen aikaan, mutta huutaa hyvin keväälläkin. Yksittäisiä huutoja kuulee välillä vielä alkukesän yölaulajaretkilläkin.

Lehtopöllö

Viirupöllöstä kokemukseni on, että valvo koko yö, se voi huutaa pari kertaa esim. auringon laskettu, tai sitten ei. Lehtopöllöä hiljaisempaa viirupöllöä on joskus vaikea osua kuulemaan edes sen aktiiviseen huutoaikaan. Usein pöllöjä kuulee yöpyessään metsässä.

Viirupöllö

Lapinpöllö on aina yllätys, jos sen kuulee, niin etelässä kuin monasti Itä- ja Pohjois-Suomessakin, onhan se aika harvalukuinen. Mutta se tuntuu lisääntyneen ja asettuneen aika eteläänkin – myös jonkun parin voimalla Viron metsiin. Ehkä lapinpöllö on opittu myös paremmin löytämään.

Lapinpöllö Kuusamossa

Mitään kolmea Strix-suvun pöllöä ei koskaan pidä häiritä, ei pöllöjen eikä itsensä kannalta.

Huuhkaja on harvinaistunut, city-huuhkajienkin määrä vähentynyt. Puoleen väliin kesäkuuta on vältettävä huuhkajakalliolla liikkumista. Mutta tyynenä yönä huuhkajan huuto kantaa monta kilometriä.

Tunturipöllöltä en ole kuullut koskaan soidinhuutoa, joitakin äännähdyksiä kaukaa. Varangillakaan en ole nähnyt aikoihin harvinaistunutta hienoa pollöä. Jos suuren valkoiseen pöllön osuu, täydellinen pesimärauha on ehdoton.

Itse asiassa mikään vihjeistäni pöllöjen kuulemiseen ei ole ”pitävä”. Sää on keskeinen. Häiritsevä tuuli on hankala. Tyyni ja leuto kuutamo voi inspiroida pöllöjä, ainakin se helpottaa havainnointia ja kuuluvuutta. Toisaalta ihanteellisen tuntuinen yö voi olla ihan hiljainen Jos tietää vanhastaan tuttuja pesämetsiä, voi sopivalla etäisyydellä päästä paremmin kuulemaan pöllöjä kuin hakuammunnalla.

Mutta parempi kaikkia vihjeitä on riittävän monta hiljaista pöllöretkeä. Yllytän kokemaan pöllöretkien tunnelmallisia öitä!