Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Viitatiainen omenapuiden alla kaikissa syksyn väreissä
Viitatiainen on vaalean harmaa, selästä vähän tummempi, päälakikalotti ja pieni leukalappu mustat. Mutta sen ympärillä omenapuiden alla luonto näyttäytyi eilen Viron Haapsalussa kaikissa spektrin väreissä ja väriyhdistelmissä. Mitä tämä yksi monista suosikkilinnuistani puuhasteli tällä kertaa maassa.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Viitatiainen, vilkas ja aika peloton. Kuvat eilen: Samuli Haapasalo
44/2024
Viitatiainen pyrähteli hyvin vilkkaana virolaisen puutarhan laidan omenapuiden alla. Pian niitä oli kaksikin. Viitatiainen ei parveudu muun tiaisparven lajien kanssa. Viitatiaisen reviiri on isohko.
Laidoiltaan luonnonvarainen piha sopii siihen hyvin puineen ja pensaineen. Nimen mukaisesti viidat, kesantopeltojen laidat, ojanvarret, pensaikot ovat tärkeitä. Viitatiainen keikkuu usein paitsi puissa myös yksivuotisissa kasvien varsissa kuten nokkosissa tai putkikasveissa. Monipuoliset suuret puistot ja hautausmaat ovat sille mieluisia. Niityt ja pieni metsäaukio täydentävät biotooppia.
Mitä teki viitatiainen, Virossa ennen sootihane eli suotiainen, nykyään salutihane salojen ja lehtojen mukaan, maassa omenapuiden alla.
Mutta itse omenan hedelmän ohella viitatiainen kaivoi nokkaansa erikseen myös omenan siemeniä siemenkodasta. Kypsä tumma siemen on varmasti hyvin vahvaa ravintoa.
Talitiainen ilmestyi tutkimaan viitatiaisen puuhia. Piskuinen viitatiainen jahtasi sen syrjemmälle. Vain viitatiaiset olivat omenien kimpussa.
Ja toinen havainto. Nuo kaksi viitatiaista kiirehtivät tuon tuosta lentoon, hävisivät hetkeksi ja yhtäkkiä ne olivat jälleen paikalla. Ne ottivat nokkansa omenaa, sen siemeniä ja todennäköisesti myös hyönteisiä muodonmuutoksen eri vaiheissa eli munana, toukkana, kotilona ja aikuisena. Viitatiaiset kätkivät niitä talven varalle kaikkiin mahdollisiin puun rakoihin ja mm. oksien jäkäliin.
Niistä oli syntymässä tuhansia yksittäisiä kätköjä, jotka viitatiainen löytää hämmästyttävän hyvän muistinsa avulla. Runsas omenasato antoi niille valtavasti kätkettävää talven varalle. Samalla omenapuun siemeniä siirtyi lähiympäristöön.
Kuvatessa viitatiaisesta syntyi taustaltaan hämmästyttävän monivärinen kirjo kuvia, on eri sävyistä punaista, keltaista, ruskeaa, vihreää, harmaata ja kaikenlaisia kirjavia väriyhdistelmiä ja sävyjä.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Viron Yleisradion kanavalta "Klassika Raadiosta" kuulin suorana lähetyksenä Tartun Vanamuiseteatterista 6.10.2024 tämän vuoden Tubin-festivaalin päätöskonsertin. Konsertin lisäksi kuuntelin radiosta useita tarinoita Eduard Tubinista ja arviointia hänen musiikistaan. Klassikkaraadion ohjelmat käsittävät hyvin monipuolisesti ja kiinnostavasti kaikki musiikin genret ja suoria lähetyksiä konserteista on runsaasti.
Suomi on köyhtynyt selvästi myös vanhan rahansa eli oravannahkan varannossa. Kaunis ja ketterä metsän elävä on vähentynyt jo pitkän aikaa. Se on samalla yksi indikaatio metsien kestävyydestä.
Toitotus kantautuu täydellisessä kullan keltaisessa loistavan saaren takaa. Haavat kultaavat tyynen vedenpinnan. Kuva on toissapäivältä. Mietin, että lokakuun nimen voisi vaihtaa ruskakuuksi, ainakin ajatuksissa. Se olisi osuvampi ja optimistisempi, usein todellisempikin. Luonto on tähän aikaan monessa suhteessa kauneimmillaan.