15/2024

Blogissa 2.4. 2024 kuvasin Virossa noiden päivien 1.-2.4. lintutilannetta. Seuraavana päivänä 3.4.Virossa edelleen retkeillessä ihmettelin, kun pelloille ja metsänreunoihin oli ilmestynyt tuhansia rastaita, eniten räkätti- ja seuraavaksi punakylkirastaita. Samoin vihervarpusparvia oli ”kaikkialla”. Peippoja oli ollut runsaasti ja oli edelleen. Aprikoin, mistä rastaat ja vihervarpuset olivat ilmestyneet. Oliko muutto jatkunut ”viime tingassa” vai vielä epäsuotuisan kelin aikana – vai mikä oli selitys.

Töyhtöhyypän kannalta on tärkeää, etteivät ruokamaat peity lumeen ja jäädy. Kuva 3.4. Virosta; rajalla käytiin, mutta seuraavana päivänä keli oli plussan puolella.

Sain havaintoja Alpo Koukilalta Päjät-Hämeestä ja myös Birdlife julkaisi tilannekatsauksen 5.4.2024.

Rastaat ja peipot olivat ”kadonneet”. ”Näin 5.4. kilometrin matkan Vääksyn kanavan varrella kulkiessani puiden tyvillä ja osin auki olevan kanavan jäällä yhteensä 9 punarintaa. Jokivarressa vielä 2-4 lisää. Ilmeisesti punarinnasta ei ole paluumuuttajaksi?” Alpo pohdiskeli.

Birdlifen tiedote tiesi kertoa, että tuhansia rastaita ja peippoja oli lähtenyt Helsingissä tehtyjen havaintojen perusteella 2.4. lentämään merelle kohti Viroa. Hanhet olivat kerääntyneet pienelle sulalle alueelle Satakuntaan, jossa oli havaittu peräti 21 000 metsähanhea ja 6 000 tundrahanhea.

Tämä kurki Haeskassa pärjäsi. 3.4. vielä hyvin, pitkällä nokalla se on nokkinut syvälle multaan. Isokokoinen kurki pärjää pitkään takatalvessakin

Arvioin edellisten havaintojen perusteella, että 3.4. Viron Läänemaan pelloille ilmestyneet monet isokokoiset rastasparvet olivat tulleet kahdesta suunnasta: lounaasta vielä viimeisiä, mutta arvioisin, että enimmäkseen rastaat koostuivat takatalvea Suomesta pakenevista linnuista.

Läänemaalla satoi 3.4. hiukkasen lunta (edellisenä päivänä reippaasti vettä). Peltojen pinta veti hieman jäähän lämpötilan laskiessa hieman miinukselle voimakkaassa tuulessa. Mutta varsinaista hankea ei syntynyt ja muutenkin päivälämpötila pysyi seuraavina päivinä plussalla. Olosuhteet olivat tyydyttävät, pidemmälle ei ollut muuttolintujen välttämätöntä palata.

Kattohaikarat tulevat Viroon varhain. Hautomis- ja pesäpoikasaika ovat pitkät. Olisikohan haikara saanut 3.4. syötävää kotipihansa asukkailta, kun naakka ja varis kärttävät vieressä.

Etelä-Suomen hanhet etsiytyivät siis länsirannikolle pienelle alueelle. Virossa olen havainnut hanhien pakkautuvan peltojen tulvajärviin lumen keskelle hyvinkin tiiviiseen – silloin vesi voi pysyä sulana. Toinen mahdollisuus on suunnata meren rantalaitumille, luhdille ja rantavesiin. Lumessakin nuokutaan apattisina.

Vaikka rastaat kiirehtivät sankoin joukoin yli meren Viroon, samoin peipot, punarinnat tuskin pystyivät palaamaan ankarassa kelissä yli meren. Siihen viittaa tuo Alpo Koukilan havainto yllättävän isosta punarintojen määrästä jäällä ja rannassa Vääksyn kanavalla. Punarinnan taktiikkanakin voi olla selviytyä siellä, missä se takatalvimyrskyn kohtaa ja yrittää löytää syötävää puiden alta, ojanpohjilta, pihanlaidoilta ja ruokintapaikoilta.

Meidän ”pihametsikössä” ja pihoilla punarinnat tuntuivat myös pysyvän ja sinnittelevän, hetkin jopa laulavan. Pitempi pakkanen ja lumi koituisi kohtaloksi, mutta ainakin sunnuntaina 7.4. näin punarintoja ja sää lämpeni hyvää vauhtia ennusteena +7 astetta jo illalla. Lumet saavat kyytiä ja maa paljastua taaas vähitellen.

Saapuneita vesilintuja ja esimerkiksi harmaahaikaraa takatalvi ei juuri hetkauta, kunhan vedet pysyvät sulina..

Ehkä iso osa muuttolinnuista selvisi siirtymällä takaisinpäin ja sinnittelemällä, sillä kylmä jakso ei ollut kovin pitkä ja sitä seurasi pian lämpimämpi sää. Lumisade, viima ja kylmä iskivät kuitenkin kerralla aika voimakkaasti. Läheskään kaikki eivät pärjänneet.