Vuosi on kääntymässä lopuilleen, ja sen myötä tarjoamme viime vuoden tapaan kuvakertomuksen taakse jääneestä keväästä, kesästä ja syksystä. Olimme etupäässä kotosalla Kuhmossa ja retkeilimme lähiseudun metsissä.

Pienessä elämässämme tapahtui suuri muutos, kun meille nelivuotiaana kodinvaihtajana tullut Musti menehtyi syöpään. Lempeä ja rauhallinen Musti ehti olla ilonamme kymmenen vuotta. Maaliskuun lopulla saimme uuden perheenjäsenen. Vekku on koiranpentujen tapaan pyörremyrskymäisen riehakas.

Kuva on otettu pihaltamme toukokuun 23. päivä. Lumet ovat lähteneet, mutta maa ei ole vielä paljon vihertynyt. Talon päädyssä olevassa pöntössä pesii telkkä.

Näkymä kotijoeltamme toukokuun 27. päivä.

Samana päivänä rentukat kukkivat.

Kevättä Sotkamon Porkkasalon aarniometsässä.

Kaatuneen kuusen muhkea juurakko.

Kevään heleyttä…

…ja kesän rehevyyttä.

Kesän lämpö on saanut sisiliskon liikkeelle. Lisko on ilmeisesti aiemmin joutunut pinteeseen ja saalistajaa paetakseen katkaissut häntänsä.

Kesällä teimme kaksi retkeä Etelä-Karjalaan Parikkalaan, ja tässä ollaan sinne matkalla, Lieksassa Pohjois-Karjalan puolella. Vekku vilvoittelee Pielisen rannalla, taustalla näkyy Kolin siluetti.

Kuhmon Lentuan järvimaisemaa.

Tässäkin ollaan Lentuan rannalla.

Valitettavasti Metsähallitus jatkaa edelleen luonnolle arvokkaiden haapojen laajamittaista keruuta energiapuuksi. Vaikka järeimpiä haapoja ei oteta, tulevaisuudessa niitä tulee olemaan entistä vähemmän – ne kun päätyvät ”ajoissa” polttolaitoksiin.

Kesä on lopuillaan, syysretket alkavat. Kuvassa Hiidenportin kansallispuiston Porttijoki.

Syksyn värejä ja tunnelmia.

Marraskuuta Porttijoella.

Talvi tekee tuloaan, kävelyretket alkavat olla ohi.

Vuodessa ehtii tapahtua paljon – ainakin yhden koiran elämässä… Joulukuun lopussa Vekku on jo nuorukainen, mutta yhä se on pyörremyrskymäisen riehakas!

Kiitos tästä vuodesta, toivotamme kaikille hyvää uutta vuotta 2026 ja mukavia retkiä!